Pohde aloitti jälleen yt-neuvottelut, vaikka edelliset päättyivät vasta elokuussa. Tällä kertaa neuvottelut koskevat ennakoivasti muun muassa kuntouttavaa työtoimintaa ja sosiaalista kuntoutusta. Perusteena tuleva sosiaalihuoltolain uudistus, jossa hallitus esittää, että nämä palvelut yhdistyvät ensi vuonna uudeksi toimintakyvyn ja osallisuuden tuen palveluksi. Pohteen perhe- ja sosiaalipalvelujen säästötavoite on ensi vuonna noin 3,3 miljoonaa euroa. Muutoksilla haetaan, mitäs muutakaan, säästöjä. Kysymys kuuluukin, millaista tukea asiakkaat saavat jatkossa ja kuinka läheltä sitä saa?
Olen työskennellyt pitkään etsivänä nuorisotyöntekijänä ja työpajakentällä. Olen nähnyt, mikä merkitys matalan kynnyksen palveluilla on ihmisille, jotka tarvitsevat tukea päästäkseen opiskelemaan tai töihin, tai ihan vain osaksi jotakin. Olen nähnyt myös, millaisella valtavalla ammattitaidolla työtä tehdään, vaikka resurssit olivat vähäiset jo ennen leikkauksia. Siksi on järjen vastaista heikentää juuri niitä palveluja ja järjestöjä, jotka auttavat nuoria löytämään reitin eteenpäin!
Istuva hallitus on tällä kaudella näyttänyt, mitä tapahtuu, kun raha laitetaan uudistuksissa etusijalle. Hyvinvointiyhteiskuntaa on murennettu pala palalta leikkaamalla niiltä, jotka eniten apua tarvitsevat. Ihmisestä ei tule tuottavaa yhteiskunnan osasta sillä, että hän joutuu taistelemaan olemassaolostaan, toimeentulostaan ja palveluistaan. Taistelu perustarpeista lamaannuttaa ja vieraannuttaa yhteiskunnasta entisestään luoden vain uusia ongelmia.
Jokaisten vaalien alla kuulemme poliitikkojen puhuvan ennaltaehkäisevän työn ja ihmisten kohtaamisen tärkeydestä. Niin nytkin, myös niiden suusta, joiden päätökset ovat heikentäneet näiden palvelujen toimintaedellytyksiä. Työelämään on oltava erilaisia reittejä. Yhdelle ensimmäinen askel voi olla työpaja, toiselle osa-aikatyö. Jos oma ammatti katoaa, pitää voida kouluttautua uuteen.
Ajoissa saatu apu vähentää raskaampien sosiaali- ja terveyspalvelujen tarvetta ja sitä kautta myös kustannuksia. Matalan kynnyksen palveluihin ja työllistymisen tukeen on panostettava. Kun ihminen pääsee oikea-aikaisen tuen avulla kiinni osa- tai kokoaikatyöhön, hän tuo myös yhteiseen pöytään verotuloja. Yhdenkin nuoren syrjäytyminen maksaa (tutkitusti) yhteiskunnalle yli miljoonan. Suomella ei yksinkertaisesti ole varaa syrjäyttää enää ketään.
Taina Kaarlela
(vas.), Nivala