Viime maanantaina kaupunginvaltuuston kokouksessa 25 valtuutettua jätti allekirjoitetun kirjeen, jossa vaaditaan Sanginjoen hakkuiden ottamista valtuuston käsittelyyn. Kuntalain mukaan vähintään neljäsosa valtuutetuista voi vaatia jonkin asia pikaista käsittelyä. Oulussa neljäsosa on 17 valtuutettua.
Sanginjoen ulkometsässä on aloitettu hakkuut tammikuun toisella viikolla. Alue on ollut aiemmin hakkuukiellossa. Hakkuut nojautuvat pari vuotta sitten hyväksyttyyn Sanginjoen ulkometsän hoito- ja käyttösuunnitelmaan. Nyt hakattavat metsät eivät ole nykyisellään suojelualuetta eivätkä vanhan metsän aluetta. Metsät sijoittuvat kuitenkin esitetyn Sanginjoen kansallispuiston alueelle. Kun metsät harvennushakataan nyt, niiden kehittyminen kohti luonnontilaa keskeytyy. Nykyiset hakkuut siis nakertavat pohjaa pois alueelle suunnitellulta kansallispuistolta tai alueen laajemmanlta suojelulta.
Tilanne on muuttunut olennaisesti sen jälkeen kun Sanginjoen hoito- ja käyttösuunnitelmista päätettiin kaupunginhallituksessa pari vuotta sitten: kansallispuiston kannatus sekä valtuutettujen että kansalaisten keskuudessa on lisääntynyt huimasti. Siksi onkin perusteltua harkita asiaa uudelleen.
Sanginjoen kansallispuistolle on hyviä perusteita: alueen luontoarvot ovat merkittävät ja vastaavat keskimääräisen eteläsuomalaisen kansallispuiston arvoja. Oulun kokoinen kaupunki kaipaa lähikansallispuiston. Helsingillä on niitä jo kaksi. Sanginjoen ulkometsä on ainutlaatuinen viherkäytävä keskellä uutta Oulua. Alueella on jo nyt merkittävää virkistys ja matkailukäyttöä. Laajemman suojelun ja kansallispuistostatuksen myötä virkistyskäyttö lisääntyisi. Myös matkailun kannalta alue on jo nyt merkittävä, ja tulevaisuudessa se voisi olla yksi alueellisen matkailun magneetti. Myös alueen opetuskäyttöä voitaisiin lisätä. Kansallispuisto toisi euroja kaupungin kassaan, kun matkailutulot kasvaisivat ja ihmiset virkistyisivät. Uudella Oululla on runsaasti hyvää raakamaata, joten Sanginjoen aluetta ei tarvita edes kaavoituksen käyttöön. Alueen metsätaloustulot ovat nykyiselläänkin mitättömät, joten hanke on kaupungille ja kaupunkilaisille vain plussaa. Oululla riittää metsätalousmaata hakattavaksi, vaikka Sanginjoki jätettäisiinkin rauhaan.
Hanketta on vastustettu sillä perusteella, että kansallispuisto voidaan perustaa vain valtion maille. Jos kunnan ja valtion välillä syntyy kuitenkin yhteisymmärrys kansallispuiston perustamisesta, voitaisiin se perustaa siten, että osa maista hankittaisiin valtiolle ja kansallispuistoon liitettäisiin kunnan maita. Olennaista hankkeen etenemisen kannalta on kuitenkin alueen osoittama halu kansallispuiston perustamiselle. Jos Oulun kaupunki ei itse ole asiassa aloitteellinen, vaan hakkaa aluetta, ei kansallispuistoa saada varmasti ikinä.
On ongelmallista, jos hakkuut saatetaan päätökseen ennen kuin kaupunginvaltuusto pääsee käsittelemään asiaa. Eihän valtuustolle jää silloin mitään päätettävää. Sanginjoen ulkometsän hakkuut onkin keskeytettävä kunnes asiaa käsitellään seuraavassa kaupunginvaltuuston kokouksessa. Annetaan valtuutettujen puhua ennen motoa.
Toivoisin, että vanhan Oulun valtuusto ei tuhoaisi edellytyksiä kansallispuiston perustamiselta ennen uuden Oulun muodostumista. Uuden Oulun päättäjiltä voisi löytyä enemmän ymmärrystä alueen luontoarvoille, matkailupotentiaalille ja virkistyskäytölle.
Kirjoittaja on Oulun kaupunginhallituksen, kaupunginvaltuuston ja Oulun yliopiston ylioppilaskunnan edustajiston jäsen.
Kirjoitus on julkaistu Hanna Sarkkisen blogissa 29.1.2012.