KYSYMYKSET:
VASTAUKSET:
PEKKA AIMONAHO
1. Olen kotoisin Pohjois-Pohjanmaalta, Haapajärveltä joten ne alueet ovat lähellä sydäntäni. Pohjois-Suomi on ollut yleensä Vasemmistoliiton selkäranka mutta nyt jostain syystä ihmiset ovat siellä olleet väsyneitä äänestämään vasemmistoliittoa. Eli koen Pohjois-Suomen todella tärkeäksi vasemmistoliitolle. Sieltä lähdetään etelä-Suomeen työpaikkojen perässä joten työpaikkoja pitäisi saada luotua sinne lisää. Alueella on myös pieniä kyläyhteisöjä jotka murenevat kun kunnat säästötoimien takia lakkautavat kyläkouluja ja linja-auto vuoroja supistetaan ja näin ihmiset painostetaan muuttamaan kasvukeskuksiin. Vasemmistoliiton täytyy olla puolustamassa äänekkäästi näitä ihmisiä. Mielestäni valtio voisi käyttää enempi rahaa niin Pohjois-Suomen kuin muidenkin alueiden tukemiseen ja olla näin luomassa kestävää kehitystä maaseudulle.
2. Vasemmistoliiton tulee pysyä luvatuissa asioissa, koska ne muistetaan. Ihmisten luottamus siihen, että tehdään mitä on luvattu, takaa vasemmistoliitolle kasvua ja jatkuvuutta. Pelkällä suunsoitolla ei pitkälle pötkitä. Mielestäni yrityksiä voisi yrittää ohjailla muuallekin päin Suomea, kuin pelkästään tänne Etelään. Suomessa on alueita joissa työttömyysaste on korkea ja näille alueille olisi monella yrityksellä kannattavampaa laittaa toimintaa kuin esim. Helsingin alueelle.
HEIDI AUVINEN
1. Olen asunut viimeiset puoli vuotta Länsi-Afrikassa Guineassa maaseudulla keskellä äärimmäistä köyhyyttä ilman teitä, vettä ja sähköä. Helsinkiläisenä minun on vaikea tuntea ja nähdä kaikki pohjoisen kehitys- ja tukitarpeet, mutta yritän koko ajan oppia lisää.
Lappi ja erityisesti Oulun vaalipiiri ovat erittäin tärkeät Vasemmistoliitolle. Piirit ovat sekä maantieteellisesti suurimmat että alueilla on edelleen suurimmat kannatusluvut (v. 2012 Oulu 12.8% ja Lappi 17.3%), joten on tärkeää, että puolueen rakenteilla tuemme liikkeemme toimintaa alueella. Tämä tarkoittaa riittäviä työntekijäresursseja, osallistumismahdollisuuksien lisäämistä esimerkiksi sähköisin kokouskeinoin, matkakuluissa tukemista ja sitä, että nostetaan alueelle tärkeitä kysymyksiä myös valtakunnallisesti.
Yleisesti aluetta tulisi kehittää valtion tuilla esimerkiksi bussi-, raide- ja tieliikenneverkoston kunnossapidossa ja teollisuuden tukemisessa kestävästi ympäristöä unohtamatta. Junarata loppuu Rovaniemelle. Valtion pitää käytännössä, eikä vain puheissa, tukea bussiliikennettä ja teiden kunnossapitoa pohjoisessa. Ei ole kenenkään etujen mukaista, että Utsjoelle tai käsivarteen pääsee linja-autolla vain kahdesti viikossa. Ajokortti täytyy saada pois yksityisten autokoulujen bisneksestä ja sen hankkimista tulee tukea julkisin varoin muille kuin pääkaupunkiseutulaisille. Valtionyhtiöt ovat turvallisin ja paras elinvoiman ja työllisyyden lisääjä pohjoisessa. Tehtaita ei tule lopettaa, vaan tulee valtion tiukalla ohjauksella ja tuella tehdä niistä tuottavia ja ympäristölle kestäviä. Yksityistäminen on niin etelän kuin pohjoisenkin suurin ruoskija. Työllisyyteen investoimalla ihmisten hyvinvointi lisääntyy ja alueen elinvoima kasvaa. Pohjoisen elinvoimaisuutta voitaisiin lisätä myös tukemalla paluumuuttoa ja ottamalla syrjäseutulisät uudelleen käyttöön. Paras houkutin muuttaa kouluttautumisen jälkeen takaisin kotiseudulleen on takuu työpaikasta, riittävä palkka, kohtuuhintainen asuminen ja toimivat kuntapalvelut. Suomen on oltava kilpailukykyinen palkoissa ja hyvinvoinnissa Ruotsin ja Norjan kanssa.
2. Järjestöllisesti Vasemmistoliiton tulee tehdä aluepolitiikkaa ja tukea niitä osastoja ja alueita, joissa jäsenkato ja uusien toimijoiden mukaan saaminen on suuri ongelma. Jos toiminta pääsee hiipumaan jossain kokonaan, sen uudelleen käyntiin saaminen on haastavaa. Siksi Vasemmistoliiton tulee tehdä pienille paikkakunnille, osastoille ja yhdistyksille tarvekartoitus, jossa selvitetään minkälaista tukea tarvitaan, mikä toimii hyvin ja miten sitä voitaisiin soveltaa muualla. Erittäin tärkeää on miettiä, miten uusia toimijoita saataisiin mukaan. Tätä tavoitetta voi tukea esimerkiksi valtakunnallisilla tapahtumilla ja sieltä saatavalla toverivertaistuella.
Valtakunnan politiikassa vierastan aluepolitiikkatermiä, koska se helposti laittaa ihmisiä vastakkain asuinalueesta riippuen. Mielummin itse puhun ongelmista ja niiden ratkaisuista välttäen vastakkainasettelua omiemme keskuudessa. Pääsy terveydenhuollon piiriin on ongelma myös Helsingissä, vaikka synnyttämään tai erikoissairaanhoitoa vaativaan toimenpiteeseen ei tarvitsekaan ajaa 500 kilometriä, terveysasemien jatkuva lakkauttaminen ja palvelusetelit ovat aiheuttaneet pääkaupunkiseutulaiselle työläiselle huomattavaa ahdinkoa ja palveluiden huonontumista.
Maapallon lämpeneminen ja jäätiköiden sulaminen vaikuttaa erityisesti pohjoisessa asuviin ihmisiin. Jäätiköiden sulaessa merenpinta nousee, myrskyt ja muut äärimmäiset sääolot lisääntyvät ja aiheuttavat infrastruktuurin heikentymistä sähkökatkoillaan, kaatuneilla puillaan ja tievaurioillaan. Politiikalla voidaan olla estämässä tuota kehitystä. On tärkeää, että Vasemmisto toimii luontomme ja pohjoisen asukkaiden pelastamiseksi ja torjuu yhtenäisenä Shellin öljynporausyritykset, uraanin louhimisen, turhat Lapin metsähakkuut ja uusien ydinvoimaloiden avaamisen. Puhtaan ympäristön turvaaminen edistää myös alueen matkailua ja on välttämätön edellytys poronhoidolle ja muille luontaiselinkeinoille, joilla on suuri merkitys saamelaisen kulttuurin ja kielen säilyttäjinä. Kaikki luonnonkäyttö pitää tapahtua kestävältä pohjalta. Minun Vasemmistoliittoni puhuu ja toimii näiden lähtökohtien pohjalta.
Tahdon olla puoluehallituksessa vaikuttamassa osaltani näiden tavoitteiden toteutumista.
Alia Dannenberg
Mielestäni Vasemmistoliiton kannalta hyvä tapa huomioida muun Suomen olemassaolo on valita puoluejohtoon ihmisiä muualta kuin pääkaupunkiseudulta, Uudeltamaalta tai muista suurista eteläisistä asutuskeskuksista. Yhden puheenjohtajan, kolmen varapuheenjohtajan ja puoluesihteerin tapauksessa ainakin kahden heistä tulisi olla muualta kuin etelästä. Pohjois-Karjalan puoluekokousedustajien mielestä Sari Moisanen olisi hyvä valinta varapuheenjohtajaksi – lappilaisena hän varmaan osaisi ajatella aluepoliittisesti järkevästi koko Suomea eikä pelkästään etelää.
Pohjois-Suomen kehittämiseen pätevät mielestäni samat perusasiat kuin Pohjois-Karjalaankin. Pitää saada työpaikkoja, pitää saada riittävä määrä koulutuspaikkoja ja pitää saada ylläpidettyä palveluja. Työpaikkojen osalta on olemassa kaksi merkittävää tekijää, joilla valtio voi vaikuttaa asiaan. Merkittävin on valtion laitosten ja virastojen hajasijoittaminen muuallekin kuin Etelä-Suomeen. Viime aikoina aluepolitiikka on valitettavasti ollut valtion työpaikkojen valumista Helsinkiä kohti. Tämä suuntaus pitää saada käännettyä. Toinen merkittävä tekijä liittyy etätyökulttuurin kehittämiseen. Suomessa täytyy oppia ajattelemaan, että esimerkiksi tietotyötä voi tehdä missä vain, kunhan on toimivat tietoliikenneyhteydet. Näin ihmisten ei tarvitse muuttaa töiden perässä muualle, vaan he voivat työskennellä missä mielivät asua.
Koulutus on ehdottoman tärkeä asia. Opiskelijat tuovat oppilaitospaikkakunnille elämää ja uusia ideoita, ja oppilaitokset myös lisäävät välillisesti työpaikkojen määrää. Pohjois-Suomen oppilaitosten aseman turvaamiseksi tarvitaan tasapainotettua opetusministeriön politiikkaa opiskelualoista ja sisäänottomääristä päätettäessä. Lisäksi ”maaseutuyliopistojen” ja muiden ruuhka-Suomen ulkopuolisten oppilaitosten profiilia olisi hyvä nostaa esimerkiksi valtion taloudellisella tuella. Korkeatasoinen perustutkimus ja opetus näkyvät paitsi erilaisissa oppilaitosvertailuissa, myös halussa tulla opiskelemaan. Nuorissa on tulevaisuus, ja opiskelupaikkojen myötä on mahdollista saada nuoria jäämään kotiseudulleen ja jopa muuttamaan muualta alueelle.
Palvelujen tarkoituksenmukainen ylläpitäminen koko maassa edellyttää riittäviä taloudellisia resursseja. Tällä hetkellä kuntien valtionosuusjärjestelmä ei toimi, ja se on vieläpä muuttumassa muiden kuin Etelä-Suomen kuntien kannalta entistä huonompaan suuntaan. Pitää pohtia oikeudenmukaisia tapoja jyvittää kunnille osuuksia valtion pääomaverotuloista ja yhteisöverotuloista.
Vasemmistoliiton tulisi toteuttaa aluepolitiikassa ainakin näitä mainitsemiani asioita. Itse olen niiden takana täysin. Konkreettisena näkyvänä asiana voisi olla esimerkiksi aluepolitiikan vahvempi esiin tuominen Punavihreässä asiakirjassa – itse asiassa Pohjois-Karjalan edustajilta (minä mukaan lukien) tulee puoluekokoukselle tähän liittyvä muutosesitys. Nythän aluepolitiikkaa on suunniteltu lähinnä etelän ja tiiviiden asutuskeskusten näkökulmasta. On olemassa muitakin näkökulmia, ja ne voidaan toteuttaa myös ekologisesti kestävällä tavalla. Uskottavalla koko maan kattavalla aluepolitiikalla Vasemmistoliitto säilyttää asemansa myös muualla kuin etelässä, ja voi vieläpä vahvistaa asemiaan. Tämä toki edellyttää sanojen muuttamista teoiksi.
Itse teen mielelläni yhteistyötä järkevämmän aluepolitiikan puolesta niin Vasemmistoliiton sisällä kuin laajemmassakin poliittisessa kontekstissa.
ANTERO EEROLA
1. Pohjois-Suomen piirit ovat perinteisesti olleet vasemmiston vahvaa kannatusaluetta, näin on varsinkin Oulun vaalipiirissä. Siksi ne ovat meille erittäin tärkeitä nyt ja tulevaisuudessa. Uskon jokaisen puolueessa ymmärtävän tämän.
Pohjoisen mahdollisuudet liittyvät mielestäni matkailuun, luonnonvarojen kestävään hyödyntämiseen esimerkiksi kaivosteollisuudessa, logistiikkaan ja arktisten alueiden nousuun. Matkailu on ala, joka kasvaa lähes riippumatta taloudellisista suhdanteista. Kaivosteollisuudessa on paljon hyödyntämättömiä mahdollisuuksia, mutta toisaalta myös Talvivaaran tapainen katastrofiesimerkki siitä, miten asioita ei pidä hoitaa. Kaivosteollisuudessa on huomioitava tarkasti ekologiset reunaehdot. Lisäksi on pidettävä huolta siitä, että merkittävä osa tuloista jää alueelle.
Logistiikka ja arktiset alueet liittyvät yhteen. Kiinnostus arktisia alueita kohtaan kasvaa luonnonvarojen ja kuljetusreittien, erityisesti Koillisväylän avautumisen takia. Venäjä aikoo lähitulevaisuudessa panostaa merkittävästi pohjoisen kehittämiseen. Tästä yhteistyöstä myös pohjoisen ja tätä kautta koko Suomen pitäisi ottaa oma siivunsa. Radan vetäminen Jäämeren rantaan olisi Suomelle tärkeä investointi.
2. Olen itse kotoisin pääkaupunkiseudulta, mutta minulle on aina ollut itsestään selvää, että koko Suomi on pidettävä asuttuna. Kansandemokraattinen tai vasemmistolainen liike ei ole koskaan lietsonut maakuntien ja kaupunkien välistä vastakkainasettelua. Työtä tekevien ihmisten ja pienituloisten edut ovat yhteisiä riippumatta siitä, missä päin maata asuu. Näin uskon itsekin.
Politiikassaan Vasemmistoliiton on pidettävä huolta asumisen edellytyksistä joka puolella Suomea. Se tarkoittaa että julkiset palvelut – sairaalat, koulut, kirjastot ja poliisi – ovat kunnossa ja saavutettavissa myös pohjoisessa. Se tarkoittaa työn ja toimeentulon edellytyksiä ja hyviä liikenneyhteyksiä. Aina tässä ei ole onnistuttu, se on myönnettävä.
Olen varma, että puolueen vahvat pohjoiset piirit pitävät huolen pohjoisen äänen kuulumisesta Vasemmistoliitossa.
KAISA KORHONEN
Elinvoimakysymys on tuttuakin tutumpi myös meillä Itä-Suomessa. Ratkaisut ovat osin samansuuntaisia (osin varmaankin alueellisesti erilaisia), ja ainakin pohdintaa kannattaa tehdä yhdessä. Ykköskysymys on työpaikkojen säilyminen ja lisääminen toisaalta se kytkeytyy samalla työvoiman saatavuuteen (koulutus, asumisympäristö). Nämä kaksi kysymystä
eivät ratkea ilman toistaan. Kaikenkaikkiaan uskon, että uusi ympäristöteknologia ja perinteisten alojen kestävä kehitys ovat sittenkin ne alat, joissa Suomen pitää vain yksinkertaisesti olla maailman huippua menestyäkseen. Se taas kytkeytyy koulutuksen ja tutkimuksen kysymyksiin. Suhteessa väkilukuun meillä on paljon korkeakouluja – toisaalta meidän etäisyyksillä täytyy ollakin. Erikoistuminen ja nimenomaan paikallisten vahvuuksien löytäminen ja verkostoituminen (niin kliseisiä sanoja kuin ne ovatkin) ovat elintärkeitä. Myös elintarviketuotannon osalta meillä on käsittääkseni tehty aika paljon huonoja ratkaisuja keskittämällä tuotantoa ja jalostusta liikaa.
Vasemmistoliiton toimintaa tulee organisoida vähemmän Helsinki-keskeiseksi ja hajautetuksi, mitä yhteisiin työryhmiin ja
valmisteluun tulee. Tietenkin on niin, että isompien tapahtumien matkakuluja tulee vähemmän silloin, kun tapahtumat järjestetään siellä missä on eniten väkeä. Talous on toki tiukalla. Toisaalta piirien toimintaa (=taloutta) olisi vahvistettava, eikä alueellisen ja paikallisen toiminnan tarvitse olla riippuvaista puoluetoimistosta – osataanhan sitä meillä muuallakin. Aluepolitiikka lähtee asenteista ja ymmärryksestä. Itse olen muuttanut pääkaupunkiseudulta jo lähes parikymmentä vuotta sitten tänne maaseudulle. On mielenkiintoista huomata, miten vähän pääkaupunkilaiset ystäväni oikeasti ymmärtävät
elämästä maaseudulla – ja myös päinvastoin, suurten kaupunkien ongelmat ovat tuntemattomia täällä maalla.
Nähdään Tampereella ihan pian!
PIRKKO KOTILA
1. Olen itse kotoisin Keski-Pohjanmaalta, Toholammilta (missä isäni suku on asunut melkein 500 vuotta) ja kumppanini Oulusta. Tämän lisäksi käyn joka kesä Paltamon Melalahdessa, joten pohjoisen seudut ovat jonkin verran tuttuja.
Oulun vaalipiiri on puolueelle luonnollisestikin tärkeä, koska puolueen kannatus on siellä edelleenkin korkea, kun se Lapissa on nyt hajanaisuuden takia koetuksella. Jos hyvin menisi, Oulun vaalipiirin menestys voisi generoitua Oulun seudulta myös pohjoiseen Lappiin ja etelään päin Keski-Pohjanmaalle.
Pohjois-Pohjanmaalla on myös merkittäviä vasemmistopoliitikkoja, jotka vetävät uusia polvia, esimerkiksi nuoria yliopisto-opiskelijoita mukaan. Tässä ajattelen esinmerkiksi Merja Kyllöstä Kainuussa ja Hanna Sarkkista oululaisten opiskelijoiden osalta. Nykyisten kansanedustajien Risto Kalliorinteen ja Martti Korhosen lisäksi Katja Hännisellä on kova kannatus Raahen alueella. Niko Peltokangas tunnetaan Libero-lehden päätoimittajana, ja varmaan teillä on monia muitakin nousevia poliitikkoja.
Oulu profiloitui pitkään teknologiakaupunkina, ja laman ja irtisanomisten myötä tilanne on muuttunut. Tuntuisi tärkeältä, että työttömiksi jääneet teknologiaosaajat saisivat pienistä yrityksistä töitä tai perustaisivat omia uusia yrityksiä.
Kainuussa kaivosteollisuus on tietysti hyvä työllistäjä, mutta Talvivaara-tyyppisten ympäristökatastrofien takia olen huolissani.
Tosiasiahan on, että luonto on pohjoisessa jo varsin kitsas, jos maataloutta ajatellaan, eikä esimerkiksi peltoviljelys (luomuviljely) ole kovin tuottavaa. Erikoistuminen, ja panostaminen laatuun ja omaleimaisuuteen voivat olla valtteja. R-Collection on omaleimaisesti kainuulainen yritys.
2. Vasemmiston aluepolitiikan pitää olla, totta kait, rohkeaa. Pohjois- saatikka Itä-Suomessa ei voi jäädä murehtimaan vanhojen teollisuudenalojen kuolemista ja vanhoja hyviä SKDL-ajan menestyksen aikoja, vaan katsottava eteenpäin. Vasemmistolainen pienyrittäjyyspolitiikka voisi olla yksi piristysruisku. Etätyö voi olla toinen. Uusi teknologia (uusi, kestävän kehityksen energiateollisuus) kolmas. Liikenneyhteydet ovat pitkien matkojen takia tietysti haastavia.
Helsingistä katsottunahan ’maakunnat’ tai ’alueet’ (kuten niitä hassusti kutsutaan) näyttäytyvät kummina, epätodellisina tai joillekin helsinkiläisille jopa riippakivenä. Itse tapaan sanoa, että elämä on täällä (esimerkiksi Toholammilla) ihan yhtä lailla kuin Vantaallakin.
Ratkaistavia asioita toki on. Väestö vanhenee. Kuntien verotulot vähenevät. Esimerkiksi homekoulut ovat suuri taloudellinen taakka kunnille. Mistä työpaikkoja? Hyvin pianhan puolet suomalaisista asuu Lahden eteläpuolella, ja pohjoisessakin asutus keskittyy isoihin kaupunkeihin. Jossain se ruokakin on esimerkiksi kuitenkin tuotettava, enkä osaa ajatella, että maaseutu koskaan autioituisi.
JOONAS LEPPÄNEN
Itse olen aina asunut Helsingissä ja myönnän, että ajattelen aika Helsinki-lähtöisesti. Tästä huolimatta olen sitä mieltä, että kaikki Vasemmiston piirit ovat yhtä tärkeitä. Itse koen erittäin tärkeäksi sen, että kaikki äänet kuuluvat tasa-arvoisesti koko puoluejohdossa. Puoluetta tuleekin kehittää siihen suuntaan, että kaikilla jäsenillä on tasavertainen mahdollisuus osallistua riippumatta siitä missä asuu tai mitä kieltä puhuu. Parhaat asiantuntijat Pohjois-Suomen sekä Oulun kehittämiseksi löytyy Pohjois-Suomesta sekä Oulusta. Minun tehtävänäni on kuulla ja ymmärtää heitä.
ARMI LINDELL
2. Vasemmistoliiton tulee näkyvämmin jatkossa muistaa myös johdon tasolla, että emme voi ajaa sokeasti tiiviiden yhteisöjen rakentamista, energiaverojen nostoa saati palveluiden keskittämistä, sillä meitä maaseutumaisilla alueilla asuviakin on. Itse elän pikkukaupungissa, joka on pinta alaltaan suurempi kuin pääkaupunkiseutu, mutta ihmisiä on ”vain” reilut 15 000. Kuntaliitos oli 3v sitten ja toiseen ollaan jo työntämässä Suomen hallituksen taholta, vaikka ensimmäisestä ei ole selvitty. Vasemmistoliittokin on sortunut puhumaan palveluiden turvaamisesta isompien yksiköiden myötä, mutta voin kokemuksesta kertoa, että palvelut eivät pysy ja parane liitosten myötä automaattisesti. Säästöpaineet tulevat myös maan hallituksen taholta kun valtionosuuksia on leikattu, joten kunnat ahdingossaan joutuvat leikkaamaan palveluita. Vasemmistoliitossa tulisi siis tiedostaa elämä ja palveluiden laatu myös taajamien ulkopuolella. Vaikka on kenties energiatehokkaampaa asua kerrostaloissa, ei kaikki sitä halua tehdä. Eikä siihen pitäisi pakottaa. Suomen autioittaminen ei voi olla kenenkään ykköstavoite, tai se, että maaseudulla voi elää vain hyvätuloiset ja rikkaat. Jos nyt ohjelmissa hyväksymme sen, että v 2020 ihmisten pitää syödä kasvisruokaa ja asua tiiviissä yhteisöissä, energiaveroa nostetaan jne niin kyllä kato kannatuksessa käy suurempien kaupunkien ulkopuolisilla alueilla, niin pelkään. Politiikan pitää olla siis sopivaa koko Suomeen ja ihmisillä mahdollisuus asua myös väljemmin.
Kannatuksen nousu on sitten myös hyvin pitkälti kiinni meistä itsestämme, millä tavalla puhumme ja olemme, mitä keinoja meillä on esittää oman alueemme kehittämiseksi – siinä asiantuntijoita ovat paikalliset ihmiset. Näkyvyys ratkaisee paljon sekin, kun on ihmisille positiivisella tavalla tuttu, on helpompi lähestyä ja äänestääkin, vaikkei ihan joka asiasta samaa mieltä olisikaan.
Nyt tästä alkaa tulla jo romaani, joten lopetan. Kokouksessa saa tulla moikkaamaan ja kysymään enemmänkin 🙂
MARJA-LEENA MAKKONEN
1. Pohjois-Suomi on ollut Vasemmistoliiton kannatuksen vahvaa aluetta ja siellä tulee myös kannatuksen pysyminen hyvänä taata. Joten tarvitaan näkyvälle paikalle Pohjois-Suomesta edustaja puolueeseen. Tulevia eduskuntavaalia tulee jo nyt ajatella, tämä pohjustaa sitä. Tämä ei tietysti yksin riitä vaan tarvitaan piirien yhteistyötä Pohjois-Suomessa. Puoluekokoukseen suunniteltu perifeeristen alueiden kokoontuminen on todella hyvä juttu. Miten sitten tulee yleisellä tasolla kehittää ja miten alueelle saataisiin lisää elinvoimaa? Tämä on tuhannen taalan kysymys jos siihen osaisi antaa vastauksen. Työllisyyskysymykset ovat akuutteja koko maan alueella, mutta Pohjois-Suomi on yksi suurimmista työttömyyden alueista. Ja työttömyys on lisääntynyt myös kevään aikana, nuoriso (alle 25 v.), yli vuoden työttömänä olleiden määrä on kasvanut. Avoimien uusien työpaikkojen määrä on laskenut. Kaupunkialueilla koulutus (yliopisto, ammatillinen) ja yritykset yhteistyöhön innovaatioiden sekä työllisyyden puolesta. Näin saadaan mm. nuoret pysymään Pohjois-Suomen alueella. Maaseutualueilla on huoli negatiivisesta väestökehityksestä, osaavan työvoiman riittävyydestä ja palvelujen saatavuudesta. Joten ajattelisin, että paikalliset vahvuudet tulee ottaa käyttöön ja viedä eteen päin. Nyt paljon puhuttu kaivostoiminta on tuonut työpaikkoja, mutta myös paljon surua luonnon puolesta. Joten luonnonmukaiset innovaatiot ovat mm. Pohjois-Suomen vahvuus.
2. Tällä puoluehallituskaudella olen tuonut esille sen, että kehäkolmosen yläpuolellakin on puoluetoimintaa ja aktiiveja. Puolueen päättävissä elimissä tulee olla eri puolilta Suomea ihmisiä, jotta tieto mm. puoluehallituksessa on sitä oikeaa paikallista ei vain mututuntua missä mennään sekä mitä ajatellaan poliittisista kysymyksistä. Mitä esim. on nyt tehty hallituskaudella. Vasemmistoliiton politiikka ei saa olla kaupunkikeskeistä, maaseutmaisilla alueilla on välillä vaikea selittää joitakin ratkaisuja ja päätöksiä. Vasemmistoliiton tulee ottaa huomioon se miten erillaisia alueita ja maakuntia on. Vaikka on valtakunnalliset poliittiset ohjelmat ja asiakirjat niin niissäkin tulee tuoda esille maakuntien monimuotoisuus toimia. Olen sitä mieltä, että alueilla tulee tehdä omaa poliittistaohjelmaa myös, oman maakunnan, kaupungin tai kunnan näkökulman mukaan ja selkokielellä (tietysti mukaillen puolueen ohjelmia) Vasemmiston ulostulot täytyy olla kaikkien lukijoiden ja kuulijoiden ymmärrettävissä. Sekä näkyvyys toreilla, kesätapahtumissa, kahviloissa (Vasemmistokahvila) on paikallisesti ja maakunnallisesti tärkeää. Keskustelutilaisuuksien (avoimia) järjestäminen eri aiheista, jotta kuntalaisia kuullaan suoraan on sitä paikallista toimintaa. Kaikki tilaisuudet eivät vaadi järjestämiseen paljoa euroja, niistähän mm. paikallisesti on yhdistyksissä pulaa. Tämä vasemmiston aktiivien sekä vasemmistolaisesti ajattelevien lähelläolo ja helposti saavutettavuus tuovat paikallista näkyvyyttä ja tunnettuvuutta sekä tuo luottamusta vassin politiikkaan. Ei pidä unohtaa myöskään yhteistyötä eri järjestöjen kanssa, vasemmistoliiton jäseniä on monessa järjestössä mukana toimimassa. Kiitos mahdollisuudesta tuoda näitä ajatuksia, mutta ei näitä vastauksia ole niin helppo täältä tietokoneen näppäimistöltä löytää.
JOONA MIELONEN
1. Oulussa on perinteisesti ollut Vasemmistolla kova kannatus, ja nyt perussuomalaisten nousujen myötä näyttää äänestäjät katoavan. Tilanne on hiukan samanlainen kuin Kaakkois-Suomessa , jossa perinteinen duunari lankeaa helppojen iskulauseiden edessä. Näiden seutujen kannatus on äkillisesti laskenut, ja on yhtä äkillisesti saatavissa takaisin jos niihin satsataan. Pääkaupunkiseudulla meininki on ollut jo hetken nousujohteista, on aika satsata niihin joissa potentiaalia löytyy.
Pohjosessa kaivosteollisuus on noussut merkittävään asemaan viime aikoina, ja kaivosasioissa on punavihreällä liikkeellä aika astua esiin. On samalla tuettava kaivosteollisuutta työllistävänä voimana, mutta pidettävä ympäristönäkökulma mielessä. Siksi kannatan ensimmäisellä askeleella kaivosveron käyttöön ottoa, jota itse kutsuisin Allende-veroksi. Tämä on ehdoton edellytys kaivosteollisuuden toiminnalle. Kun kaikki haitat jäävät ympäristöön ja paikkakunnalle, olisi kohtuullista että yhteiskunta edes saisi osansa. Utopistinen näkemykseni on, että kaivosteollisuus voisi olla täysin valtionomistuksessa, jolloin kaivaminen tapahtuisi demokraattisesti ja yhteiskunnan etu edellä. Ruotsissa kaivosteollisuus on hyödyntänyt valtiota aivan eri tavalla kuin Suomessa. Vaikka linjani on kaivosteollisuusmyönteinen, on tässäkin toiminnassa toimittava ympäristöhaittoja minimoiden ja asukkaiden mielipiteitä kuunnellen.
2. Vasemmiston tulee tehdä aluepolitiikkaa. Kuntauudistus keskustelussa on huomannut, kuinka Suomen eri alueiden ja kuntien tilanteet ovat erilaisia. Niitä ei voi ongelmitta mahduttaa yhteen sapluunaan. Esim. maakuntahallintokeskeinen ns. Kainuun malli, olisi aivan täydellinen Etelä-Kymenlaakson ongelmiin. Vasemmisto on kuitenkin linjannut, että tämä sopii vain metropolialueelle. Miksi muka? Vasemmiston pitäisi hakea kuntarakenneuudistuksessa usean sapluunanmallia, jossa kaikissa perusongelmat ratkeavat, mutta mallin valitsevat kunnat. Kuntalaisäänestyksen merkitystä on korostettava tulevissa rakennekeskusteluissa.
Ylipäätänsä aluepolitiikassa merkitystä on siinä, että meillä on Suomessa ihmisillä mahdollisuus asua ympäri maata. Kaupungistuminen jatkuu omalla painollaan, mutta meidän ei tulisi olla sitä väkisin vääntämässä. Siellä missä ihminen on, siellä on myös Vasemmiston oltava.
KAUKO NIEMI
1. Puolueen kannatus Oulun ja Lapin vaalipiireissä on sen verran vankka että se on huomioitava puolueen toiminnassa.
Pohjois-Suomen ja yleensäkin maaseudun elävänä säilymisen edellytyksenä on yhteiskunnan (valtion ja kuntien) otteen lisääminen maaseutua koskevassa suunnittelussa ja kehittämisessä.
2. Puoluejohtoon pitää valita aktiivisia tekijöitä joka puolelta maata. Puoluesihteerin, toiminnanjohtajien ja paikallisten aktiivien välinen yhteistyö on tärkeää.
Ihmisten elinmahdollisuudet on turvattava myös kasvukeskusten ulkopuolella. Kuntauudistuksessa on varmistettava päätösvallan säilyminen lähipalveluiden järjestämisessä syrjäisissäkin kunnissa. Kuntauudistuksen myötä kylätoiminnasta tulee entistä tärkeämpää.On myös annettava henkilöresursseja ja rahaakin kylien kehittämiseen. Hyvät tietoliikenneyhteydet ovat kohta yhtä tärkeitä kuin tiet ja hajautettu energiantuotanto keskitettyä parempi energiansaannin ja turvallisuudenkin kannalta.
RAIMO NIEMINEN
Näen koko Suomen tärkeänä Vasemmistoliiton toimialueena. Kaikilla maakunnilla on omat vahvuutensa, joita tulee kehittää. Olen itse metallimies ja entinen Rautaruukkilainen, tunnen hyvin Raahen terästehtaan historian. Raahen terästehdas ja Tornion terästehdas ja niiden kehittäminen tulee olla edelleen Vasemmistoliiton tavoitteissa. Niin, että uusia työpaikkoja syntyy tälle teollisuuden alalle. Kaivannaisteollisuuteen pitää myös saada kotimaisia toimijoita, jotta siitä saatavat varat ja työpaikat jäävät Suomen hyväksi. Vasemmistoliiton pitää kehittää edelleen koko maan kattavaa järjestökoneistoa. Sillä taataan puolueen toiminta myös ruuhka-Suomen ulkopuolella.
MARKKU PALOKANGAS
Pohjois-Suomen kehittäminen pitää lyhyellä tähtäimellä perustua niille vahvuuksille mitä sillä jo nyt on. Alueella olevaan raskaaseen metalliteollisuuteen on investoitu viime vuosina merkittäviä määriä ja tehtaat ovat hyvässä iskussa niin Raahessa kuin Torniossakin. Metsäteollisuudella on merkittäviä keskittymiä jäljellä Oulussa ja Kemissä ja ainakin tänne olisi syytä saada uusia tai korvaavia investointeja, joka turvaisivat mm. alueen puun käytön. Kajaanin Renforssiin rannan alueelle saadut korvaavat työpaikat on hyvä esimerkki tästä kehityksestä. Koneenrakennuksen suhteen mallia kannattaisi hake yläsavossa toimivista Ponssesa ta Normetista ja niiden alihankintaketjun yhteistyöstä. Pohjois-Suomesta on hävinnyt paljon kemian, elintarviketeollisuuden, konepaja – ja sähköteknisen teollisuuden työpaikkoja ja niiden sijalle pitää pystyä löytämään uutta ja korvaavaa teollisuutta. Tässä pitäisi myös valtiovallan ja sen rahoituslaitosten olla nykyistä aktiivisempia. Itse näen, että energiateollisuuden osalta kaikkia mahdollisuuksia ei ole vielä käytetty. Tällä en tarkoita uusien vesivoimalaitosten ja altaiden rakentamista, vaan mm. tuuli- ja aaltoenergian kehittämistä ja nykyisten voimalaitosten toiminnan parantamista. Pidemmällä aikavälillä alueelle pitää saada korvaavia työpaikkoja myös teollisuuden piiriin palvelualan lisäksi..
Pohjois-Suomen koulutuspaikat tulisi säilyttää eikä niitä pitäisi ajaa alas kuten on nyt tapahtunut. Oulun j a Rovaniemen yliopistojen asemaa pitää myös vahvistaa. Tämä takaa sen, että alueella olevat yritykset saavat osaavaa paikallista työvoimaa eikä nuorten ihmisten tarvitse lähteä leivän perässä ” työttömyysevakkoina ” etelään. Palvelualoilla, kunnissa ja valtiolla olevien työpaikkojen alasajo pitäisi saada lopetettua. Puhdas luonto antaa myös mahdollisuuden kehittää luontoarvot turvaavaa matkailua. Alueella on tähän hyvät edellytykset ja valmis toimiva infra. Itse näkisin myös hyvänä kehittää tiiviimpää yhteistyötä Ruotsin ja Norjan kuntien ja yritysten kanssa. Satamia, maantieverkkoa ja erityisesti rautateitä tulee kehittää ja hakea uusia mahdollisuuksia esimerkiksi kaivosteollisuudesta ja sen kuljetuksista. Talvivaara on hyvä huono esimerkki siitä, mihin valvomaton toiminta johtaa, mutta sen perusteella ei koko alaa pidä tuomita. Kaivosteollisuudesta ja metsistä saadut raaka-aineet pitää jatkojalostaa alueella eikä kuljettaa maan rajojen ulkopuolelle, kuten nyt pitkälti tapahtuu.
Oulun ja Lapin piirit ovat tärkeitä Vasemmistoliitolle ja niiden toiminta pitää voida turvata. Pohjoisen vasemmistolaiset määrittävät luonnollisesti itse oman toimintansa tavat ja määrän, mutta minulla on omasta kokemuksesta se kuva, että yhdessä tekemisellä ja toimimisella on alueella pitkät perinteet. Tätä perinnettä on syytä jatkaa. Vasemmistoliiton ja ay-liikkeen yhteistyötä tulee entisestään tiivistää. Pitkät etäisyydet ja kulkeminen muodostaa tietysti haasteen. Pohjoiskalotin vasemmiston ja ay-liikkeen yhteistyön tiivistämisen entisestään näen hyvänä. Tähän on edellytykset turvattava.
Vahva aluepolitiikka ja pohjoisen omien luontaisten vahvuuksien tukeminen ovat ne eväät, millä alueen työpaikat ja elinkelpoisuus voidaan jatkossa turvata. Tämä tarkoittaa peruspalveluiden, infran ja koululaitosverkon säilyttämistä. Tämän kaltaista hajautettua mallia pitäisi myös Vasemmistoliiton tukea keskittämisen sijaan. On äärimmäistä kansantaloudellista tuhlausta rakentaa suomi moneen kertaan ja repiä ihmiset työn perässä juuriltaan. Varsinaisen aluepolitiikka-ohjelman lisäksi Vasemmistoliiton tulee päivittää sen teollisuus- ja elinkeinopoliittinen ohjelma.
Tässä lyhyesti ajatuksiani.
HEIKKI PATOMÄKI
1. Alueellinen keskittyminen muodostuu helposti itseään vahvistavaksi prosessiksi, jolla on kuitenkin monia haitallisia ja myös kalliiksi koituvia seurauksia. On tärkeää pitää Pohjois-Suomi elinvoimaisena julkisin toimenpitein. Pienyritteliäisyyden ja vahvojen koulutusinstituutioiden tukeminen on yksi olennainen osa yhtälöä (olen itse Lapin yliopiston dosentti). Oulu on ollut pitkään kasvava kaupunki ja sen kasvu on rakentunut teollisuuden, koulutuksen ja viime aikoina myös teknologioiden kehittämisen varaan. Julkisiin palveluihin, koulutuksen monipuolistamiseen ja varsinkin ekologisesti kestävällä pohjalla olevien teknologioiden kehittämiseen kannattaa satsata, mutta koulutuksessa ei ole kyse vain teknologiasta ja menestyksestä, vaan myös kriittisen järjen käytöstä ja sivistyksestä. Jos ajatellaan pohjoista laajemmin, Suomi on osa nopeasti muuttuvaa arktista aluetta. Arktisten luonnonvarojen hyödyntäminen on monipiippuinen juttu. Globaali lämpeneminen helpottaa alueen luonnonvarojen hyödyntämistä, mutta varsinkin fossiilisten polttoaineiden esiin nostaminen vain pahentaa ongelmaa. Tarvitaan sellaista tulevaisuuden tutkimusta, joka pystyy avaamaan kestävällä pohjalla olevia mahdollisuuksia kehittää taloudellisia aktiviteetteja.
Minusta valtio voisi tukea pienten kuntien palveluita ja / tai sitten voidaan luoda esimerkiksi maakuntatasoisia yhteisvakuutusjärjestelmiä. Pienten ja köyhien kuntien lisätuki on hoidettava muutoin kuin kunnallisverotuloja siirtämällä jotta ei saada aikaan varakkaiden ja menestyvien alueiden kapinaa huonompiosaisia kohtaan (tällaisia kapinoita on nähty eri puolilla Eurooppaa). Pelkkä hallinnollisen koon suurentaminen ei myöskään ole ratkaisu. Suurtuotannosta voi olla etua auto- tai makkarateollisuudessa, mutta kun puhutaan koulutuksesta tai terveydenhuollosta niin usein pieni on kaunista — ja myös tehokasta. Suurkuntien luominen todennäköisesti kiihdyttää maaltapakoa myös pohjoisen monilla alueilla.
2. Uskoisin, että puolueen menestys tulevaisuudessa on kiinni siitä, että seuraavat sukupolvet saadaan mukaan toimintaan. Kaiken kasautuminen Helsinkiin ja sen ympärille on ongelma, mutta toisaalta Helsingissä vasemmisto on onnistunut demokratisoimaan toimintakulttuuriaan ja vetoamaan punavihreydellään myös nuoriin, mikä on avannut puolueelle kaikkialla Suomessa myös positiivisia mahdollisuuksia. Suomalaisten alueiden kehitys riippuu myös EU:sta ja globalisaatiosta. Tulevaisuuden vasemmisto osaa vaikuttaa paikallisiin asioihin myös Euroopan ja maailman kautta, mikä tekee puolueesta erityisen vetoavan uusille sukupolville. Sama pätee myös ay-kenttään. Demokraattinen punavihreys ja aktiivinen pyrkimys poikkikansalliseen yhteistyöhön ympäri Eurooppaa ja maailmaa tekee vasemmistosta houkuttelevan ja palvelee parhaiten myös paikallisia tarpeita.
Mitä tulee aluepolitiikkaan, tarvitaan ratkaisuja eri tasoilla. Vastauksessa 1 mainittujen valtiollisten ja muiden panostusten lisäksi kyse on myös esimerkiksi EU:n alue- ja maatalouspolitiikasta. Esimerkiksi paikallisen ruuan tuotantoa voidaan tukea yhtälailla vaikkapa asettamalla globaali vero ruuan kuljetukselle. Riippumatta tasosta ja politiikan tarkemmasta sisällöstä, olennaista on olla kaukokatseinen, osata ennakoida sitä, mikä toimii tulevaisuudessa kun ihmisten arvostukset, luonnon ehdot, yhteiskunnallinen ja poliittinen tilanne ja teknologia muuttuvat.
MINTTU SILLANPÄÄ
Oulun tyttönä tiedän, että pohjoisella Suomella on Vasemmistoliitolle suuri merkitys vasemmiston vahvana kannatusalueena. Pohjois-Suomessa Vasemmistolaisen liikkeen vahva historia on näkyvä ja liikkeen merkitys alueella on onnistuttu säilyttämään paremmin kuin muualla. Alueella tehdään hartiavoimin hyvää työtä vaaleista toiseen. Vasemmistoliiton hyvä maine ihmisten asioiden hoitajana Pohjois-Pohjanmaalla ja Kainuussa näkyy mm. siinä, että alueelta on tälläkin hetkellä kolme kansanedustajaa.
Alueen kehittämistarpeista ja -tavoista tietävät varmasti parhaiten paikalliset, alueella elävät ihmiset. Tämänkin vuoksi on ensiarvoisen tärkeää, että puolueen johtopaikoille valitaan ihmisiä tasaisesti ympäri koko maan, jotta käytössä on asiantuntemusta myös muualta kuin ruuhka-Suomesta.
Itse näkisin mielelläni Suomen pohjoisten alueiden elinvoimaisuuden lisääjänä luontoon ja ympäristöön liittyvät hankkeet. Myöskään perinteisiä teollisuudenaloja, kuten esimerkiksi kaivos- ja metsäteollisuutta ei sovi unohtaa. Pohjoisesta ei saa tehdä pelkkää raaka-ainepankkia, on kehitettävä työllistävää jatkojalostusta.
Toimiva aluepolitiikka on koko Suomen etu. Aluepolitiikassa näen keskeisenä työpaikkojen syntymisen myös muualle kuin kasvukeskuksiin. Tästä on vastuu valtiolla. Tärkeää on, että valtion uusia virastoja sijoitetaan muuallekin kuin pääkaupunkiseudulle. Myös esimerkiksi korkeakouluverkoston tulee olla koko maan kattava, jotta ihmisillä on mahdollisuus opiskella ilman, että heidän pitää muuttaa pois kotiseudultaan. Myös liikenneyhteyksien on oltava kunnossa.
JOUNI SIREN
1. Totta kai Pohjois-Suomi on tärkeä, niin kuin muutkin Suomen osat. Vasemmistoliitolle se on tärkeä samasta syystä kuin Suomelle yleensä: siellä asuu paljon ihmisiä ja maantieteellisesti se kattaa suuren osan maata. Vanhastaan vasemmistolla on ollut vankka kannatus Pohjois-Suomessa, ja siitä on syytä huolehtia.
Pohjois-Suomen kehittämisen osalta asiantuntijoita ovat varmasti sikäläiset ihmiset itse. Pohjoisessa on suuret luonnonvarat, muun muassa malmiesiintymiä, joita varmasti voidaan hyödyntää ilman Talvivaaran kaltaisia ympäristökatastrofejakin. Samoin energian-alalla on suuria mahdollisuuksia. Tuoreen tutkimuksen mukaan Suomen omat uusiutuvat energialähteet voisivat riittää jopa energiaomavaraisuuteen. Se merkitsisi uutta nousua myös kasvukeskusten, kuten Oulun, ulkopuoliselle Suomelle.
2. Vasemmiston politiikan täytyy olla uskottavaa. Asiantuntijoita tässäkin ovat paikalliset asukkaat itse. Perinteisten teollisuudenalojen tilalle on kehitettävä uutta toimintaa. Aluepolitiikassa vinkkiä voitaisiin ottaa menneisyydestäkin: Suomen teollistuminen tapahtui aikoinaan pitkälti suurten valtionyritysten vetämänä. Niitä tarvittaisiin nytkin.
SINIKKA TORKKOLA
1. Pidän Pohjois-Suomea erittäin merkittävänän tekijänä puolueen toiminnassa siitä yksinkertaisesta syystä, että puolueen kannatus on alueella korkea, kolmen kansanedustajan paikkaa on merkittävä saavutus. Lapissakin kannatus on korkea. On erittäin valitettavaa, ettei puolueen nimissä eduskuntaa valittu ei ole Vasemmistoliiton eduskuntaryhmän jäsen. Toisen paikan takaisin saaminen on tärkeä tavoite Lapissa.
Vahvasta kannatuksesta huolimatta kannatus on pohjoisessakin laskenut, Lapin osalta tulosta selittänee ainakin osin Esko-Juhani Tennilän poisjäänti. Pirkanmaalaisena tiedän konkreettisesti, miten vahvakin kannatus voi murentua pala palalta ja siksi on tärkeää pitää puoluekoneisto kunnossa ja politiikka terävänä. Vaikka olen aika tuore tulokasa Vasemmistoliitossa, minulla on pitkä toiminnallisest juuret puolueen edeltäjissä
Täytyy toki tunnustaa, ettei Pohjois-Suomen kehittämien ole vahvinta aluettani, ja kuuntelisinkin tarkasti, mitä mieltä ovat alueen ihmiset. Ouluhan on kasvukeskus, joka voisi säteillä laajemmallekin pohjoiseen. Pohjoista pitää kehittää kuten muutakin Suomea. monipuolinen elinkeinorakenne pitää olla lähtökohta, uuden teknologian ja etätyönkin mahdollisuuksia on syytä kehittää.
2. Hyvät yhteydet puolueen paikallisiin toimijoihin on olennaisin asia, pitää myös varmistaa, että puolueen resursseja on käytettävissä myös ruuhka-Suomen ulkopuolella. Puolueen resurssit ovat kuitenkin aiempaa niukemmat ja pitäisikin miettiä, ovatko voimavarat jaettu tavalla, joka tuottaa parhaan mahdollisen tuloksen.
Pidän tärkeänä, että teemme politiikkaa, joka mahdollistaa asumisen joka puolella Suomea ja varmistaa kansalaisten yhdenvertaiset oikeudet.Vasemmiston pitäisikin puolueena kehittää edelleen konkreettisia ehdotuksia pohjoisen Suomen kehittämiseksi.
Mikäli olette kiinnostuneita siitä kuka olen, niin verkkosivultani löytyy perustietoja: http://sinikkatorkkola.vas.fi/
SAMPO VILLANEN
1. Vasemmistoliiton tavoitteena pitää olla, että se on jatkossakin merkittävä puolue koko Suomessa. Pohjois-Suomessa ja Oulun vaalipiirissä Vasemmisto on nykyisellään erityisen merkittävä toimija, ja ne ovat perinteisesti kuuluneet Vasemmiston vahvimpiin tukialueisiin. Siksi ei olisi millään tavalla mielekästä antaa näiden alueiden heikentyä.
Suomen aluepolitiikan ongelma on siirtyminen alueellisia eroja tasaavasta politiikasta uusliberalistiseen, kasvua palkitsevaan ja muita rokottavaan aluepolitiikkaan. Muuttoliike etelän kasvukeskuksiin johtuu tästä sekä teollisuuden rakennemuutoksesta. Veronalennuksista on siirryttävä aidosti progressiiviseen verotukseen ja aluepolitiikkaa on tehtävä tavoitteena tasa-arvoisten elinolojen säilyttäminen koko maassa.
Uusia kasvualoja tarvitaan poistuvan teollisuuden tilalle. Energiantuotannossa on tapahtumassa ilmastonmuutoksen vuoksi väistämätön rakennemuutos, joka mahdollistaa uusien työllistävien
elinkeinojen synnyttämisen ja kehittämisen. Puunkäyttöön perustuva bioenergia, tuulienergian rakentaminen ja laajasti hajautetun energiantuotannon rakentaminen. Oulun IT-sektori tarvitsee
innovaatiopanostuksia uusien menestystuotteiden löytämiseksi. Kaivosteollisuus ei ole ratkaisu, ellei siitä kerätä suuria kaivosveroja ja ellei sen ympäristöhaittoja estetä. Talvivaaran malli
tuhoaa luonnon lisäksi erittäin tärkeän matkailuelinkeinon.
Vasemmiston ohjelmiin kuuluvat työn jakaminen, tulonjaon merkittävä tasaaminen ja perustulo edesauttavat ilman muuta myös alueellisen elinvoiman säilymistä koko maassa.
2. Vasemmistossa on lisättävä puolueen sisäistä viestintää kaikilla tasoilla, jotta puolueen sisällä ymmärretään paremmin esimerkiksi toiselta puolelta maata tulevia näkökantoja. Kun toiminta perustuu vahvaan tietoon paikallisista olosuhteista ja avoimessa päätöksenteossa on mukana laaja joukko puolueen toimijoita, ovat päätökset paremmin informoituja ja perusteltuja, ja parempia.
Myös Vasemmiston aluepolitiikan on perustuttava ruohonjuuritason ymmärrykseen ja aktiivisuuteen koko maan alueella.
ERKKI VIRTANEN
1. Olen Suomen kansan edustaja, joten haluan kantaa vastuun koko Suomen tasapuolisesta kehittämisestä. Koska kehitys ei Itä- ja Pohjois-Suomen osalta ole ollut tähän saakka tasapuolista, kyseiset alueet tarvitsevat ja ansaitsevat erityiskohtelun. Pohjoisen ja erityisesti Oulun vaalipiirinmerkityksen Vasemmistoliitolle näkee katsomalla ja vertaamalla vaalituloksia
On pidettävä huoli, että pohjoisen ihmisten elinmahdollisuudet turvataan, toimeentulo- ja terveyseroja tasataan ja yhteiskunnallisen tasauksen turvaavat julkiset palvelut pidetään kaikkien saatavilla korkeatasoisina.
Keskeistä on vahvan elinkeinoelämän turvaaminen. Ihmiset elävät leivästä ja leipä tulee työstä. Siksi leivän sammot on pidettävä vahvoina ja elinvoimaisina. Kuntien ja maakuntien on harjoitettava aktiivista elinkeinopolitiikkaa lisätäkseen yritystoimintaa alueellaan. Alueiden kehitystä ei saa jättää yksin markkinoiden varaan. Myös valtionyhtiöitä tulee käyttää osana pohjoisten alueiden kehittämispolitiikkaa. Erityisesti pitäisi panostaa Barentsin meren tarjoamien mahdollisuuksien hyödyntämiseen. Toimiva rataverkot, tiet ja tietoliikenneyhteydet on turvattava erityisesti pohjoisessa. Se on tärkein edellytys myös elinkeinotoiminnalle.
Sivistys ja koulutus, mutta myös tiede ja taiteet ovat keskeisessä asemassa alueiden kehityksessä. Yliopistojen, yliopistokeskusten sekä ammattikorkeakoulujen tasa-arvoinen kehittäminen on avainasemassa erityisesti pohjoisessa. Viime aikojen aloituspaikkaleikkausnäytelmä ei saa saada jatko-osia.
2. Vasemmiston on tehtävä vilpitöntä työtä sekä Helsingissä eduskunnassa, hallituksessa, puoluetoimistossa että pohjoisen valtuustoissa, toreilla, turuilla, työpaikoilla, oppilaitoksissa, kaikkialla siten, että ihmiset aidosti voivat luottaa meihin ja valtuuttaa meidät edistämään heidän toiveitaan ja tavoitteitaan, kaikkialla siellä missä niistä päätetään ja valmistellaan. Aluepolitiikan osalta katso edellinen vastaus.
JOONATAN VIRTANEN
Itse Keski-Suomesta tulevana suhtaudun alueelliseen tasa-arvoon ja aluepolitiikkaan myönteisesti. Varsinaisten aluepoliittisten toimenpiteiden lisäksi kaikessa muussakin politiikassa on tai voi olla aluepoliittinen ulottuvuus, joka vasemmiston on otettava huomioon. Aluepolitiikka ei ole ydinosaamistani, mutta kuten kaikessa muussakin, taustoitan usein asioita asiantuntijoilta.
Mitä alueelliseen elinkeinopolitiikkaan tulee, lyhyellä aikavälillä tutkisin mahdollisuutta edesauttaa yritysten alueellisia investointeja esimerkiksi maltillisilla verokannustimilla. Pidemmällä aikavälillä investointien alueellisesti tasa-arvoisempi jakautuminen edellyttää julkisen vallan omaa toimintaa, esimerkiksi suuren investointirahaston tai valtionyhtiöiden kautta. Merkittävät yhteiskunnalliset ongelmat, talouskriisi ja ekologinen kriisi, voidaan ratkaista ainoastaan uudenlaisen tuotannon ja kasvavan työllisyyden kautta. Näihin ratkaisuihin sisältyy suuri mahdollisuus levittää hyvinvointia myös alueellisesti uudella tavalla.
Yksi minulle tärkeä Pohjois- ja Keski-Suomelle yhteinen aluepoliittinen tavoite on suoran junayhteyden saaminen Jyväskylästä Ouluun. Tämä on otettava vasemmiston liikenne- ja aluepoliittiseksi kärkihankkeeksi. Raideliikenne on tulevaisuuden liikennemuoto, mutta Suomessa se on jäänyt alikehittyneeksi verrattuna länsi- ja keski-Eurooppaan. Suoran Jyväskylä-Oulu-yhteyden puuttuminen on myös Suomen junaliikenteen pääheikkouksia. Yhteys antaisi pysyvän piristysruiskeen sekä Pohjois- että Keski-Suomen taloudelle.
Aluepolitiikkaan liittyy myös aluehallinto ja sen tulevaisuus. Suomessa on perinteisesti ollut heikko alue- tai väliportaanhallinto, joka onkin viimeisen 20 vuoden aikana uudistettu täysin tunnistamattomaksi (suurlääniuudistus ja läänien lakkauttaminen, Vanhasen II hallituksen aluehallintouudistus AVI:ineen ja ELY:ineen). Yhtenäisen, selkeän ja toimivan kokoisista yksiköistä koostuvan aluehallintojärjestelmän puuttuminen hankaloittaa palveluiden kehittämistä, minkä voimme huomata nyt kunta- ja sote-uudistuksista käytävistä kiistoista. Pitkällä aikavälillä Suomeen pitäisikin luoda Ruotsin mallin mukainen demokraattisesti ohjattu, noin 12-15 kokonaisuudesta muodostuva aluehallinto. Tälle aluehallinnolle siirrettäisiin julkisia tehtäviä, kuten osa terveydenhuollosta ja mahdollisesti toisen asteen koulutus. Näin kuntarajat ylittäviä palveluita voitaisiin kehittää demokraattisemmin, ei taloudellisen pakon, kuntaliitospaineiden sekä suurten puolueiden valtapolitiikan kautta.