Po­liit­ti­nen eläin: Au­rum po­tes­tas est

Sanakirjamääritelmän mukaan valta tarkoittaa jonkun tai jonkin oikeutta tai mahdollisuutta hallita jotakuta, määrätä tai päättää jostakin. Ihminen, jolla on valtaa, saa muut toimimaan haluamallaan tavalla. Vallan käyttöä on myös muiden ihmisten toimintavaihtoehtojen rajaaminen ja asenteiden muuttaminen halutunlaisiksi.

Perinteisesti ajatellaan, että poliitikoilla on valta maassa. Se on kuitenkin vain osatotuus. Olen havainnut, että jopa poliittisen päätöksenteon ylimmillä portailla istuvat ihmiset kokevat kroonista vallan puutetta. Mutta kenellä valta sitten on, jollei demokraattisesta valituilla päätöksentekijöillä?

Asiantuntijavallan sanotaan kasvaneen viime vuosikymmeninä. Yhteiskunnan ja päätöksenteon rakenteet antavat eri alojen asiantuntijoille paljon valtaa. Syyt asiantuntijavallan kasvuun lienevät moninaiset lähtien globalisaatiosta sekä yhteiskunnan monimutkaistumisesta ja päätyen poliittisten ideologioiden samentumiseen.

Tietyillä ammattiryhmillä on paljon valtaa. Poliitikot tekevät päätöksensä virkamiesvalmistelun pohjalta. Arkkitehdit määräävät sen, millaisessa rakennetussa ympäristössä asumme. Lääkärit ja lääketieteen tutkijat määrittelevät hyvän ruokavalion ja terveellisen elämäntavan aakkoset. Opettajat kasvattavat lapsemme. Taloustieteilijät määrittävät hyväksyttävän taloudenhoidon rajat. Journalistit muokkaavat yleistä mielipidettämme. Historioitsijat kirjoittavat menneisyytemme. Yliopisto kasvattaa vallankäyttäjiä kaikissa tiedekunnissaan, mutta myös poptähdillä on valtaa yleisöönsä.

Kenties suurinta yhteiskunnallista valtaa käyttää kuitenkin raha ja ne, joilla sitä on. Jokainen voi käyttää rahanvaltaa kulutusvalinnoillaan, mutta vallan määrä on melko suhteellinen rahan määrään. Pääoma kiristää valtioita verokilpailuun uhkaamalla muuttaa pois maasta ja raharikkaat voivat sponsoroida mieleisensä kellokkaat eduskuntaan.

Valta ei ole mikään yksinkertainen asia ja sen paikantaminen on vaikeaa. Valta lymyää verkostoissa, ammattiryhmissä, rotary clubeilla, eduskunnan käytävillä ja lompakoissa. Tosiasia on, että valta on jakautunut epätasaisesti. Kaikilla on periaatteessa yksi ääni, mutta joidenkin ääni on aikalailla muita kovempi.

Jos yhteiskunnassa halutaan tehdä vallan tasajako ja antaa valta aidosti kansalle, voidaan se tehdä lisäämällä ja vahvistamalla suoran ja edustuksellisen demokratian sekä kansalaisvaikuttamisen väyliä. Valtaa voidaan jakaa myös kouluttamalla ja voimaannuttamalla yksilöitä: tietoinen yksilö pitää valtaa omassa elämässään eikä alistu niin helposti muiden vallankäytön alle. Ehkä kuitenkin paras keino jakaa valtaa maailmassa tasaisemmin on jakaa se, mikä maailmaa pyörittää tasaisemmin, eli raha.

Kirjoittaja on Oulun kaupunginhallituksen, kaupunginvaltuuston ja Oulun yliopiston ylioppilaskunnan edustajiston jäsen.

Kirjoitus on julkaistu Oulun Ylioppilaslehden numerossa 7/2012.