Seuraamalla julkista keskustelua voi saada käsityksen, että suomalaisen yhteiskunnan suurin ongelma on sen nuoriso. Nyky-nuoret ovat laiskoja, lihavia, välinpitämättömiä, syrjäytyviä, mukavuudenhaluisia ja työtä vieroksuvia. Jos nuoriso-sanan tilalle laitettaisiin sana ”eläkeläiset”, syytettäisiin vihapuheesta ja ikäsyrjinnästä. Mutta nuorisosta saa sanoa mitä vaan. Nuorisoa motivoidaan kepillä: ajatelkaapa, jos vanhuksia pyrittäisiin häätämään ostoskeskuksista musiikin avulla. Toisaalta nuorisosta ollaan kovasti huolissaan ja heidän pelastamisekseen kehitellään erilaisia hyväntahtoisia strategioita ja politiikka-ohjelmia.
Nuorisoa on aina pidetty ongelmana. Aina on ajateltu, että kulloinenkin nuoriso on rappiolla ja entistä sukupolvea huonompi. Pojasta polvi pahenee. Kuitenkin monilla mittareilla tarkasteltuna on nykyinen nuorisoikäluokka pääosin koulutettua, hyvinvoivaa ja älykästä sakkia. Poikkeuksiakin toki löytyy. Yleensä nuorisoa arvioidaankin juuri näiden huonosti voivien ja käyttäytyvien edustajiensa perusteella, eikä suuren hiljaisen enemmistön käytöksen mukaan.
Nuoriso itsessään ei ole ongelma, mutta nuorilla on ongelmia. Nuorisotyöttömyys on oikeasti iso ongelma, varsinkin Oulun alueella. Alueemme nuorisotyöttömyys huitelee lähes 20 prosentissa ja valitettavan suuri osa nuorista työttömistä on pitkäaikaistyöttömiä. Maamme hallitus onkin kaavaillut nuorisotakuuta vastauksena maata ja yleistä järjestystä uhkaavaan nuorisotyöttömyyteen.
Aikomus on hyvä: vuoden 2013 alusta jokaiselle alle 25-vuotiaalle nuorelle ja alle 30-vuotiaalle vastavalmistuneelle tarjotaan työ-, harjoittelu- tai opiskelupaikka kolmen kuukauden sisällä työttömäksi joutumisesta. Takuu koskee siis monia tämänkin tekstin lukijoita. Toteutustavasta riippuen takuu voi olla joko hyvä tai huono juttu. Toivoa sopii, että toimenpiteiden valmistelussa otetaan aidosti huomioon asianosaisten toiveet ja halut, eikä nuorisotakuusta tule automaattia, jolla nuoria siirretään tilastosta toiseen ja ilmaistyövoimaksi kaupan kassalle. Toivottavasti nuorille syötetään porkkanaakin, eikä takuu tarkoita pelkkää ihmisten kiusaamista ja pallottelua.
Samalla kun hallitus valmistelee nuorisotakuuta vastauksena nuorten syrjäytymisen ja nuorisotyöttömyyden uhkaan, on Oulun alueella krooninen vaje valtion myöntämistä toisen asteen ammattikoulutuspaikoista. Ensi vuodelle ei ole tulossa lisäpaikkoja, mikä tarkoittaa, että jopa sadat nuoret jäävät ilman koulutuspaikkaa, vaikka koulutus on parasta syrjäytymisen ehkäisyä. Näin siis synnytetään ilman koulutuspaikkaa jääviä työttömiä ja syrjäytyviä nuoria, joita pyritään taas aktivoimaan nuorisotakuulla. Tietääkö oikea käsi mitä vasen tekee?
Kirjoittaja on Oulun kaupunginhallituksen, kaupunginvaltuuston ja Oulun yliopiston ylioppilaskunnan edustajiston jäsen.
Kolumni on julkaistu Oulun Ylioppilaslehdessä 2/2012.