Sukupuolten välinen tasa-arvo toteutuu hitaasti. Suomessa naiset saivat äänioikeuden vuonna 1906, mutta esimerkiksi joissakin Sveitsin kantoneissa naisten äänioikeus oli evätty 1990-luvun alkuun asti. Kaikista kansanedustajista vain 18 prosenttia on naisia, joten päätöksenteko lepää vielä pitkään miesten harteilla.
Mikäli valta on niillä, joilla on rahaa, niin naiset ovat tässäkin suhteessa miehiä heikommassa asemassa, sillä YK:n tilastojen mukaan naiset omistavat vain yhden prosentin maailman varallisuudesta. Eli miehet hallitsevat maailman taloudellisista resursseista 99 prosenttia, näin siitäkin huolimatta, että naiset tekevät 66 prosenttia maailman työstä, tosin keskimäärin neljänneksen huonommalla palkalla. Eli sanonta ”työllä ei rikastu” pitänee paikkansa.
Jos rikkaudet ovat kasaantuneet harvoille, niin kaikista köyhyydessä elävistä 70 prosenttia on naisia. Kehitysmaissa köyhyys ruokkii eriarvoisuutta, koska perheillä ei ole varaa kouluttaa lapsiaan. Mikäli perhe joutuu valitsemaan koulutetaanko tytär vai poika, niin arvata saattaa kumman koulutusta pidetään tärkeämpänä.
Maailmassa vallitsevan riistokapitalismin seurauksena tuloerot vain kasvavat. Kehitys aiheuttaa epäinhimillisiä sosiaalisia, taloudellisia ja terveydellisiä ongelmia. Esimerkiksi Kreikassa lasten hylkäämiset ja itsemurhat ovat velkakriisin vuoksi lisääntyneet.
Eräänlaisena kapitalistisen herruuden ilmentymänä voitaneen pitää myös sitä, että maailmassa on 158 miljoonaa lapsityöläistä ja joka vuosi 650 000 tyttöä ja naista joutuu ihmiskaupan uhriksi päätyen useimmiten seksimarkkinoille.
Taloudellisten epäkohtien lisäksi sisaremme lähellä ja kaukana kohtaavat sekä fyysistä että henkistä väkivaltaa miehiä enemmän. Parisuhdeväkivallasta kärsii joka kolmas nainen maailmassa ja tänäkin vuonna noin kolme miljoonaa tyttöä ympärileikataan. Tällä kivuliaalla ja epätasa-arvoa vahvistavalla teolla on vakavia terveydellisiä haittavaikutuksia ja se rikkoo ihmisoikeuksia vastaan.
Tyttöjen ympärileikkauksia perustellaan usein kulttuurillisilla ja uskonnollisilla syillä ja siksi tapaa on vaikeaa kitkeä. Edistysaskeleena voidaan pitää sitä, että UNICEF:n mukaan vuodesta 2008 yli 7 000 afrikkalaisyhteisöä on hylännyt tämän karmean toimenpiteen.
Tuntuu myös käsittämättömältä, että naisia joutuu edelleen kivitetyiksi ja ”kunniamurhien” uhreiksi.
Viime sunnuntaina sai pappisvihkimyksen vanhoillislestadiolaisiin kuuluva Mari Leppänen. Koska vanhoillislestadiolaiset eivät hyväksy naispappeutta, erotettiin Leppänen tehtävistään paikallisessa rauhanyhdistyksessä. Näin siis meillä Suomessa, mutta onneksi Leppänen ei alistunut yhteisönsä vaatimuksiin, vaan toimii esimerkkinä myös muille liikkeensä naisille.
Maailmassa tarvitaan tiennäyttäjiä ja rohkeita naisia, jotka ovat valmiita toimimaan yksi kaikkien ja kaikki yhden puolesta.
Hyvää kansainvälistä naistenpäivää kaikille naisille ja miehille tasapuolisesti.
Katja Hänninen on raahelainen kaupunginvaltuutettu ja kirkkovaltuutettu.