Vasemmiston tavoitteena on panostaa työntekijöiden työhyvinvointiin. Hoitoalaltakin löytyy seikkoja, jotka eivät tue työntekijän etua. Esimerkiksi työvaatteita ei ole riittävästi, töissä kuluvat omat vaatteet ja kengät. Joskus on liikunta- tai ruokailu”porkkanaa” tarjolla, mutta useimmilta ne jäävät käyttämättä. Mielestäni olisi tarkoituksenmukaisempaa tukea hoitajien työssäjaksamista esim. käsi- tai jalkahoidolla, hieronnalla tms. Siis samalla periaatteella kuin ruokapaikkoja, niin tämä tukisi hoitoalan yrittäjiä.
Kotihoidon työssä painotetaan oman auton työkäyttöä, eivätkä kaupungin autot aina riitäkään kaikille. Kuitenkaan oman auton käytöstä ei saa kuin kilometrikorvauksen, ja jos auto hajoaa työajossa, on auto itse hinattava pois eikä kaupunki osallistu korjauskuluihin. Eiköhän kaupungin olisi inhimillistä tulla edes jotenkin näissä vastaan.
Auton pitäminen muutenkin maksaa eikä esimerkiksi Kelalta toimeentulotukea haettaessa auton kuluja oteta huomioon, koska heillä on sääntö, että auto ei ole välttämätön.
Isoissa kaupungeissa on jo vuosia ollut sähköautojakin käytössä kotihoidossa. Joskus hoitaja saattaa työssään joutua ajamaan jopa kaupungin epäkuntoisella autolla, joka ei ole enää turvallista, ja helteellä kun kaikissa autoissa ei ole ilmastointia on lämpötila jopa + 35 autossa. Toki pitempimatkalaisilla on yleensä uusimmat ilmastoidut autot.
Työturvallisuuslaki määrää, että työ tulee suunnitella niin, ettei se aiheuta työntekijälle haittaa tai vaaraa. Mutta esimerkiksi hälytinpuhelin soi yleensä usein vuoron aikana ja siihen on vastattava autoa ajaessa ja asiakkaiden luona ollessa. On häiritsevää sen hetkisen työn ja asiakkaan kannalta, kun hoitaja paikalla ollessaan vastailee puhelimeen. Ajaessaan hoitaja ei ehdi pysähtyä yleensä puhelimeen, koska käytännön työstä ei ehdi. Valmiille täysille asiakaskäyntilistoille tulee yllättäen uusia käyntejä.
Taustalla on varmaankin vaikuttamassa, ettei kotihoidossa ole laissa määrättyä hoitajamitoitusta. Tämä luultavimmin vähentäisi hoitajiin kohdistuvaa joskus epäasiallistakin käytöstä ja minimoisi virheitä sekä sitä kautta vaikuttaisi työilmapiiriinkin.
Ruokataukoakaan ei ehdi aina pitää, ja hoitaja ei saa aina palkanlisää erityisosaamisestaan. Onneksi kotihoidon asiakkaat ovat ihania ihmisiä ja ymmärtävät senkin, jos hoitaja tulee joskus myöhässä. Suu-nenäsuojat kasvoilla edelleen kuljetaan kuten muukin henkilöstö.
Tuloksellisuus kaikessa toiminnassa on siis Keskustan mukaan tärkeintä, kuten edellisessä lehdessä kirjoitettiin. Mutta eihän sitä pitäisi kuitenkaan tehdä sairaiden kustannuksella. Kuten esim. vuodeosaston lakkauttamisessa. Sairaalasta herätessään haapavetinen saa nyt tosissaan kysyä, että ”missä minä olen?” Saattaapa myös samalla sairaalareissulla olla useammallakin paikkakunnalla. Onhan se hyvä, kun on kotisairaalatoiminta ja arviointiyksiköt.
Nyt kun kotihoidon toimitilat ovat siirtyneet entiselle vuodeosastolle, on yllättäen toimitilahuoltajien työmäärä kasvanut. Poikkeustilan aikana muutoinkin on siistijöiden täytynyt puhdistaa ja desinfioida samoja tiloja useammin päivässä. Joten arvostusta lisää myös heidän työlle.
Teija Stenholm
Haapavesi
Vasemmistoliiton kuntavaaliehdokas