Pekanpäivät ovat kuuluneet elämääni aina. Jo lapsuudesta muistan kuinka hienoa oli kannustaa soutujoukkueita pikkulahdella ja katsella tuttuja isiä ja äitejä tanssimassa Pekkapatsaan ympärillä. Nuorena miehenä kiinnosti markkinahumu kävelykadulla ja esiintyjät rantateltassa, jossa meno jatkui pitkälle yöhön. Parasta on kuitenkin aina ollut kotiseudulleen kerääntyvien tuttujen ihmisten näkeminen ja lämmin yhteisöllisyyden tuuli joka Pekanpäivien aikaan Raahessa puhaltaa
Kotiseutuhengessä hienoa on, että se ei ole sidottu kuntarakenteeseen tai ihmisen nykyiseen asuinpaikkaan. Ouluun jo neljä vuotta sitten liittyneessä Ylikiimingissä järjestetään tänäkin kesänä Tervastiima -perinneviikko ja Siikalatvaan yhdistyneessä Kestilässä ovat perinteiset Kestilä -päivät edelleen kesän kohokohta. Näissä kotiseutujuhlissa entiset ja nykyiset asukkaat kokoontuvat yhteen ihan kuin ennenkin, vaikka kunnanvaakunat ovat vaihtuneet jo aikaa sitten ja iso osa ihmisistä valunut kasvukeskuksiin. Kotiseutuhenki ei siis kuntaliitoksiin lopu eikä ihmisen kotiseuturakkaus näytä katoavan minnekään.
Tämä kannattaa muistaa kun hallituksen kaavailemaa kuntauudistusta toteutetaan. Ihmiselle kunnanvaakunoita tärkeämpiä ovat palvelut ja niiden turvaaminen on tämän uudistuksen päätavoite.
Kuntien väliset talouserot ovat kasvaneet, mikä on johtanut väistämättä siihen, että palvelujen laatu ja saatavuus vaihtelevat kuntien välillä liikaa. Väestökehitys on hyvin epätasaista ja palvelujen tuottaminen kuntayhtymien kautta on vienyt päätöksenteon kuntalaisten ulottumattomiin.
Kunnanvaltuustojen vaikuttajahahmot kyllä tunnetaan, mutta harva tuntee kuntayhtyminen vallankäyttäjiä. Silti juuri nämä ihmiset käyttävät nykyään suurinta valtaa kuntalaisten arjen kannalta keskeisten sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämisessä. Tavoitteena onkin, että vahvempien kuntien avulla saadaan kuntayhtymiä purettua ja valta palautetaan takaisin kuntien demokraattisesti valituille päättäjille.
Itselläni tämän kesän Pekanpäivät jäävät pitkästä aikaa käymättä. Olen saanut kutsun juhlapuhujaksi vaimoni synnyinkuntaan eli juuri aiemmin mainitsemalleni Kestilä-päiville, jotka järjestetään samaan aikaan Pekanpäivien kanssa. Tästä kutsusta ei voi kieltäytyä, sillä olen ilmeisesti ensimmäinen vasemmistolainen puhuja miesmuistiin tässä vahvan keskustalaisuuden hallitsemassa maalaismaisemassa. Tämän vuoksi täytyy osata kunnioittaa tätä kutsua ja tulla taas Pekanpäiville ensi kesänä.
Eduskunnasta -kolumni Raahen Seutu-lehdessä.