Työurien pidentämisestä keskustellaan jälleen vilkkaasti. Hallitusohjelmassa on sitouduttu edistämään toimia, joilla työuria voidaan pidentää työelämän alusta, keskeltä ja lopusta. Siis koko työelämän ajalta. Hieno tavoite ja kyllähän se toteutuukin, jos vain töitä annetaan ja tuetaan myös osatyökykyisten työllistymistä sekä panostetaan työssäjaksamiseen.
Viisasten kiveä työurien pidentämiseksi ovat etsineet ainakin kaksi merkittävää työryhmää vetäjinään Jukka Ahtela ja Jukka Rantala. Näiden työryhmien keskeinen tavoite on esittää konkreettisia toimia hallitukselle nuorten työllisyyden parantamiseksi ja keskimääräisen eläkkeellesiirtymisiän nostamiseksi sekä löytää ratkaisuehdotuksia työeläkejärjestelmän rahoituksen turvaamiseksi.
Raportit luettuani väitän, että viisasten kiven metsästys jatkuu edelleen, sillä konkreettiset työllisyyttä ja työssäjaksamista parantavat toimenpiteet ovat jääneet odottamaan löytäjäänsä.
Samaan aikaan, kun tällaisesta tavallisesta duunarista tuntuu, ettei saisi edes haaveilla eläkkeelle jäämisestä, niin johtotasolta lähdetään eläkkeelle aina vain nuorempina. Ehkäpä jokin eläkekattojärjestelmä saisi toimitusjohtajatkin viihtymään uraputkessa pidempään.
Joka tapauksessa työuran pituus ja eläköitymisikä ovat kaksi eri asiaa.
Jos nuori työllistyy suoraan ammattikoulun penkiltä, niin hän ehtii olla työelämässä yli 40 vuotta ennen 60-vuotispäiviään. Jos työura katkeaa esim. armeijan, vanhemmuuden, työttömyyden tai opiskelun vuoksi, niin nähdäänkö se työuran kannalta pelkästään negatiivisena asiana?
Entäpä työssäjaksamista ja työttömien työllistämistä parantamaan kehitetty vuorotteluvapaajärjestelmä? Ollaanko sitä valmiita kehittämään niin, että myös matalapalkka-alojen työntekijöillä olisi taloudellisesti mahdollista jäädä vuorotteluvapaalle?
Toisaalta työn laatu vaikuttaa olennaisesti työntekijän terveyteen ja jaksamiseen. On tutkimusten valossa fyysisesti raaskaampaa tehdä kolmivuorotyötä tehtaassa kolmekymmentä vuotta kuin työskennellä sama aika säännöllisessä päivätyössä. Henkiseen työhyvinvointiin ja jaksamiseen vaikuttavat kaikessa työssä yksilön ja työn välinen suhde höystettynä koko yhteiskunnan odotuksilla.
Työurista keskusteltaessa tulisi puhua enemmän siitä, kuinka työelämä ottaa huomioon ihmisten tarpeet ja hyvinvoinnin eri elämäntilanteissa.
Tällä hetkellä jonkin asteisesta työuupumuksesta kärsii joka toinen työntekijä, joten jotain työelämässä täytyy olla vinksallaan. Eikä tämä mikään ihme ole, sillä työntekijän arvo mitataan yhä useammin tehokkuuden ja tuottavuuden mittareilla. Nämä mittarit eivät anna ikääntymistä anteeksi, eivätkä huomioi työkyvyn alenemista sairastumisen tai tapaturman johdosta.
Aina elämä ei kulje suunnitelmien mukaan ja äkilliset elämäntilanteiden muutokset, kuten lapsen vakava sairastuminen tai läheisen kuolema heijastuvat myös työelämään.
Toivottavasti keskustelu työurista jatkuu työntekijöiden ja ihmisten hyvinvointi edellä.
Katja Hänninen on raahelainen kaupunginvaltuutettu ja kirkkovaltuutettu.