Hovirakentajan aseman kaupungissamme saanut Lemminkäinen Oyj on viime päivinä saanut rutkasti kielteistä julkisuutta. Meneillään on muun muassa maantieurakoitsijoita vastaan laaja kartellioikeudenkäynti, jossa Lemminkäiseltä haetaan korvauksia 60 miljoonaan euron edestä. Oulun ja Kiimingin saatavat ovat noin 3,5 miljoonaa euroa ylihintaisesta asfaltista. Mukava summa uuden Oulun palveluverkon ylläpitämiseen.
Nykytilanne ei ole uusi Lemminkäisen satavuotisessa historiassa. Pian perustamisensa jälkeen se oli osallisena asfalttikartellissa ja 1920-luvulla kattohuopatehdaskartellissa. Joitakin vuosia sitten epäiltiin Lemminkäisen osallistuneen kattohuopakartelliin.
Lemminkäisen uskottavuus ei kuitenkaan ole kärsinyt kaupunkilaisten puolesta asioista päättävien keskuudessa, vaan se on saanut kaikki merkittävät rakennuskohteet itselleen. Lista on komea ja pitkä: Kivisydän, Laanilan jätteenpolttolaitos, Rajakylän hoiva, Ritaharjun koulu ja Kastellin monitoimitalo – arvoltaan yli 200 miljoonaa euroa. Yrityksen kakkua koristaa vasta päätetty yli miljoonan euron lisäurakka kallioparkin louheen ajamisesta Oritkarin uuden sisääntulotien pohjaksi.
Vaikuttaa siltä, että suuret yhtiöt jakavat keskenään alueelliset markkinat. Virkamiesten ja päättäjien tulisi olla kehityksestä huolestunut. Kilpailuvirasto korostaa ohjeissaan (2009), että hankkeet tulee kilpailuttaa ilman yrityksen kokoa, muotoa tai rakennetta koskevia rajoituksia. Suurhankkeet tulee pilkkoa pienempiin osiin, jolloin myös pienet ja keskisuuret yritykset voivat osallistua tarjouskilpailuun. Näin kilpailutilanne olisi aito, ja se näkyisi kohteen halvemmassa loppuhinnassa.
Myös kunnallisen valmistelun ja päätöksenteon läpinäkyvyydestä tulee vastaisuudessa paremmin huolehtia. Kastellin monitoimitalon rahoituspäätöstä tehtäessä valtuutetut eivät saaneet kaikkia asiakirjoja nähtäväkseen, vaikka ne ovat lähtökohtaisesti julkisia. Siten pieni piiri voi määrätä tapauskohtaisesti päätöksen sisällön, eikä avointa ja julkista keskustelua käydä.