Viime viikolla tuli täyteen tasan vuosi kansanedustajana. Sain kunnian viettää tuota ”vuosipäivää” niin, että vieraikseni eduskuntaan saapui isäni Tauno, appiukkoni Arvi ja anoppini Elsa. Virkeän vierailijajoukon keski-ikä on jo yli kahdeksankymmenen, mutta siitä huolimatta virtaa riitti kiertää katselemassa eduskuntaa, jututtaa kuppilassa kansanedustajia ja seurata eduskunnan kyselytuntia.
Kyselytunnilla suurimmaksi asiaksi nousi vanhuspalvelulaki. Vasemmisto on ajanut tuota lakia aktiivisesti jo vuodesta 2004 saakka ja nyt se viimein on toteutumassa. Laki on suuri edistysaskel ja sen avulla yritetään saada parannusta nykytilanteeseen, jossa vanhuspalvelujen saatavuus ja laatu vaihtelee aivan liikaa eri kuntien välillä. Kansalaiset ovat siis eriarvoisessa tilanteessa, koska kunnan päättäjien arvomaailma ja taloustilanne voivat estää palvelujen saannin vaikka tarve olisi kova.
Hallitus alkaa nyt käsittelemään vanhuspalvelulakia. Vasemmisto pyrkii omalla toiminnallaan vaikuttamaan, jotta lakiluonnos paranee vielä ”poliittisessa prosessissa”. Erityisesti yritämme saada lisättyä lakiin sisältöä, jolla säädellään ja vaikutetaan vanhuspalvelujen henkilöstön määrään. Riittävä henkilöstömäärä ja henkilöstön osaaminen ovat keskeisiä tekijöitä vanhuspalvelujen laatutekijöitä ja siksi kamppailemme tosissaan lakiluonnoksen parantamiseksi.