Kasvu on kaikkien huulilla. Kun maailman avautuminen koputtelee jo ovella, ennustetaan nopeaa jopa ennennäkemätöntä, talouden kasvua. Ja tämähän tietää taloustieteilijöiden mukaan pelkkää hyvää kaikille.
Kalajoki on ollut monessa suhteessa kasvun uralla myös pandemian aikana ja se näyttää jatkuvan. Kalajoella on ns. etunoja monessa asiassa. Tämä pohjaa mm. seuraaviin seikkoihin: Matkailun ”hengästyttävä” kasvu, energiateollisuus, verotuksen alhainen taso, hyvä kuntatalous, Hiekkasärkkien ainutlaatuisuus, kaavoitus, väestöpohjan kasvu. Kotikaupunkimme seisoo vahvan maa- ja metsätalouden, monipuolisen teollisuuden ja kasvavien kaupallisten palveluiden varassa. Hyvä näin. Mutta puuttuuko jotain? Missä luuraavat henkistä kasvua ja hyvinvointia stimuloivat taide ja kulttuuri? Vaikuttaa siltä, että Kalajoen tarjonnassa näiltä osin on iso reikä. Erinomainen kuvataiteen opetus kouluissa ja kansalaisopistossa eivät ole koko kulttuurin koko kenttä.
Monien tutkimusten (mm. Suomen Taiteilijaseuran kyselytutkimus vuodelta 2016) mukaan taide luo kaikella tavalla hyvinvointia ja kunnat, jotka toteuttavat yhdessä laadittua ja päätettyä taidepoliittista strategiaa, ovat vetovoimaisia. Kuntien kulttuuritoimintalakiin pohjaavaa, pitkäjänteistä strategiaa ei Kalajoella ole. Olisikohan sen laadinnan aika nyt? Monet Kalajokea pienemmätkin kunnat ovat tällaisen laatineet ja sitä toiminnassaan toteuttavat. Hyvinvointi ja vetovoimaisuus ovat tavoiteltavia asioita kunnissa. Taiteen ja kulttuurin kiistaton yhteys näihin kannattaisi kunnallisessa päätöksenteossa huomioida.
Konkreettisesti; jos taideteos koulurakennuksessa, interaktiivinen teos hoitokodissa, inspiroiva tilateos matkailukeskuksessa, yhdessä lasten ja ammattitaiteilijoiden kesken toteutettu taidepeli päiväkodissa saavat aikaan hyvinvointia, niin eikö siihen kannata panostaa. Panokset kyllä maksavat itse itsensä.
Paljon keskustelua eri puolilla kirvoittanut prosenttiperiaate tarkoittaa periaatteellista päätöstä käyttää osa rakennushankkeen määrärahasta taiteeseen. Suomen Taiteilijaseuran 2016 teettämässä kyselytutkimuksessa 75% suomalaisista haluaa taidetta arkeensa. Kymmenessä kaupungissa toteutetusta kyselyssä myönteisimmin julkiseen taiteeseen suhtautuivat oululaiset, joista 83% haluaa taidetta arkiympäristöönsä, kuten asuinalueilleen, opiskelu- tai työpaikalle ja kirjastoihin. Nyt kun Oulu on ehdokkaana Euroopan kulttuuripääkaupungiksi 2026 olisi Kalajoella hyvä hetki profiloitua myös kulttuuriystävällisenä kaupunkina. Tämän voisi aloittaa päätöksellä toteuttaa prosenttiperiaatetta kaupungin useissa rakennushankkeissa ja suositella tätä myös yksityiselle rakennussektorille.
Taiteen edistämiskeskus tukee prosenttiperiaatetta jakamalla sekä tietoa, että opetus- ja kulttuuriministeriön rahaa kunnissa toteutettaviin projekteihin.
Laadukkaan, ympärivuotisen näyttelytilan puuttuminen ”viiden tähden” kaupungista ihmetyttää. Monissa kunnissa ja kaupungeissa on ammatillisesti toimivat galleriat, joita pyöritetään kulttuuritoimen ammattityönä. Mm. Kuusamon Kaamosgalleria ja Ylivieskan Akustiikka ovat tällaisia. Ammattitaiteilijat ja taiteilijaryhmät ympäri Suomen tahtovat esitellä taidettaan näissä näyttelytiloissa. Vireä näyttelytoiminta toimii vetovoimatekijänä. Osa matkailijoista tahtoo myös henkisiä virikkeitä / elämyksiä lomaillessaan ja kuntalaisten hyvinvoinnin kannalta on tärkeää laajentaa maailmankuvaansa mm. taiteen avulla. Vierailevat, jopa ulkomaiset, taiteilijat toisivat uusia tuulia ja näkemyksiä suhteellisen suppeaan paikalliseen tarjontaan.
Havulan toimintaan panostaminen toisi lisäpontta kaupungin kulttuuritarjontaan. Miten olisi esim. Havulan hienoon pihapiiriin jokakesäinen, kuratoitu veistosnäyttely tai performanssitapahtuma? Tai suosittujen, ammattitaiteilijoiden vetämien, taidetyöpajojen lisääminen ja kehittäminen?
Yksilöiden ja yhteisön henkisen kasvun näkökulmasta taiteella ja kulttuurilla on monien tutkimusten mukaan aivan oleellinen rooli. Vilkas ja monipuolinen taide- / kulttuuritoiminta lisäävät yhteisöjen vireyttä ja luovat hyvinvointia. Paikkakunnilla, joissa on syntynyt spontaanisti tai suunnitellusti erilaisia taiteilijayhteisöjä, on vetovoimaa. Tällaiseen toimintaan tarvitaan panostusta ja tukea. Esim. päätoimisen, ammatillisen kulttuurituottajan työpanos olisi tarpeen.
Kaiken kaikkiaan voisimme ajatella kasvua talouskasvua laajempana. Aineellinen hyvinvointi ei yksinään takaa henkistä hyvinvointia. Henkinen kasvu on pitkä prosessi. Elämänikäinen!
Mitäpä jos ottaisimme Kalajoella reippaan etunojan myös taide- ja kulttuuripolitiikassa aloittamalla pitkäjännitteisen ja toimivan suunnitelman taide- ja kulttuuritoiminnan toteuttamiseksi.
Else Takkunen
Kuvataiteilija, keraamikko
kuntavaaliehdokas
Kalajoki