Teollisuuden työntekijä ja Rautaruukin työntekijäin ammattiosaston puheenjohtaja Teemu Myllyoja lähtee ehdolle eduskuntavaaleihin Vasemmistoliiton listalta Oulun vaalipiirissä, koska suomalaisen työelämän suunta huolestuttaa ja tavallisten palkansaajien äänen pitää kuulua siellä missä maamme asioista päätetään.
Raahelainen Myllyoja tuntee teollisuuden arjen omasta kokemuksestaan. Hän tietää mitä työnteko, vuorotyö ja toimeentulosta huolehtiminen tarkoittavat tavalliselle palkansaajalle. Ammattiosaston puheenjohtajana hän on myös nähnyt läheltä, kuinka tärkeää on, että työntekijöillä on mahdollisuus puolustaa oikeuksiaan.
– En lähtenyt ehdolle hetken mielijohteesta. Olen seurannut vierestä hallituksen työelämäheikennyksiä ja suoraan sanottuna meno on hirvittänyt. Työntekijöiden oikeuksia heikennetään pala palalta ja samalla yritetään kaventaa niitä keinoja, joilla työntekijät voivat puolustaa itseään. Minusta tätä ei voi vain katsoa sivusta ja todeta, että tällaista politiikka nyt on.
Työntekijöiden oikeudet eivät ole mikään sivuseikka
Myllyoja pitää erityisen huolestuttavana lakko-oikeuden rajoittamista ja sen herättämiä kysymyksiä Suomen kansainvälisistä velvoitteista.
– Ei voi olla niin että Suomi noudattaa kansainvälisiä sopimuksia silloin, kun ne sopivat omiin tavoitteisiin mutta työntekijöitä koskevat sopimukset voidaan sivuuttaa kun ne eivät sovi hallituksen politiikkaan. Myös työntekijöiden oikeuksia koskevia Kansainvälisen työjärjestön ILO:n sopimuksia pitää kunnioittaa. Lakko-oikeus ei ole mikään ylimääräinen etu, vaan yksi tärkeimmistä keinoista puolustaa oikeudenmukaisia työehtoja. Pelisääntöjen pitää koskea kaikkia, eivätkä työntekijöiden oikeudet voi olla mikään poikkeus.
Aina puhutaan säästöistä mutta harvemmin siitä kuka maksaa laskun
Myllyojan mukaan politiikassa on lopulta kyse arvovalinnoista. Talouden tasapainottamisessa ei ole kyse vain numeroista, vaan myös siitä, miten vastuu jaetaan ja ketkä joutuvat kantamaan päätösten seuraukset.
– Aina puhutaan siitä ettei rahaa ole ja että jostain pitää säästää. Mutta harvemmin kysytään keneltä leikataan ja kuka hyötyy. Se on arvovalinta. Minusta ei ole hyväksyttävää, että pienituloisilta leikataan moneen kertaan samalla kun hyvätuloisille ja varakkaille annetaan verohelpotuksia. Ei tavallinen työntekijä voi olla aina se, joka maksaa laskun.
Myllyoja haluaa, että verotusta ja talouspolitiikkaa tarkastellaan kokonaisuutena. Veronkevennyksistä pitäisi olla hyötyä myös tavallisille palkansaajille, eikä ihmisten toimeentuloa pidä heikentää toisella kädellä samalla kun toisella luvataan helpotuksia.
– Minusta taloutta pitää hoitaa vastuullisesti mutta oikeudenmukaisuus ei saa unohtua. Ei voi olla niin, että tavallisilta ihmisiltä leikataan palveluista ja toimeentulosta mutta samaan aikaan suurituloisille järjestetään veroetuja. Kyllä siinä pitää kysyä, kenen etua politiikalla oikeasti ajetaan.
Politiikan pitää näkyä tavallisen ihmisen arjessa
Ammattiosaston puheenjohtajana Myllyoja haluaa tuoda päätöksentekoon niiden ihmisten näkökulmaa, joiden työllä suomalainen hyvinvointi rakennetaan. Hänen mukaansa päätöksiä tehtäessä pitäisi ymmärtää paremmin mitä ne tarkoittavat työpaikoilla, kodeissa ja ihmisten jokapäiväisessä elämässä.
– Kun puhutaan työelämästä, toimeentulosta tai julkisista palveluista pitäisi muistaa ettei kyse ole vain numeroista paperilla. Kyse on ihmisistä. Siitä, riittävätkö rahat laskuihin, saako sairaana apua ja voiko työllä tulla toimeen. Haluan, että myös työntekijöiden ja tavallisten palkansaajien ääni kuuluu eduskunnassa.
Myllyoja ei väitä, että kaikkiin ongelmiin olisi helppoja ratkaisuja. Hän uskoo kuitenkin, että politiikan suuntaan voidaan vaikuttaa ja että oikeudenmukaisemman yhteiskunnan puolesta kannattaa tehdä töitä.
– En ole lähdössä eduskuntaan siksi, että haluaisin päästä poliitikkona parrasvaloihin. Lähden mukaan, koska minusta työntekijöiden asemaa, hyvinvointivaltiota ja oikeudenmukaisuutta pitää puolustaa myös silloin, kun se ei ole vallassa olevien mieleen.
– Olen teollisuuden työntekijä ja ammattiyhdistysaktiivi. Tiedän ettei työntekijöiden etu toteudu itsestään, vaan sen eteen pitää tehdä töitä. Savupiippuduunarinkin äänen pitää kuulua siellä, missä Suomen suunnasta päätetään.