Liikunnan ei tarvitse tuottaa – muuta kuin iloa, hyvinvointia ja terveyttä. Edellinen lause oli lainaus Jyväskylän yliopiston liikuntakasvatuksen laitoksen johtaja Kalervo Ilmasen artikkelista. Kirjoitukseni innoituksena oli Ilmasen artikkeli Motiivi lehdessä 12/2014.
Ajatuksen voi laajentaa koko hyvinvointia tarkoittavaksi. Nykypolitiikassa on vallalla käsitys, että kunnalliset ja julkiset palvelut olisivat aina tehottomia ja jotenkin erityisen huonosti hoidettuja. Yksityisen tahon tarjoamiin palveluihin lätkäistään aina hintalappu. Tällöin ne eivät suinkaan ole tasapuolisesti kaikkien saatavilla. Kunnan tehtävänä on turvata tasapuoliset palvelut kaikille kuntalaisille, riippumatta asuinpaikasta, varallisuudesta, sukupuolesta, iästä ym.
Nykyisessä talouskurjimuksessa kunnat joutuvat pakon edessä priorisoimaan ja hinnoittelemaan palveluitaan. Kuntapäättäjien ja eduskunnan on käytävä arvokeskustelu mitä hyvinvointiyhteiskunnan palveluihin kuuluu ja miten ne tuotetaan. Tuottamistapa ei määritä sitä, onko toiminta tuloksellista vai ei. Ratkaisevaa on se miten työntekijät hoitavat työnsä. Ei julkisesti tuotettu työ ole automaattisesti tehottomampaa tai kalliimpaa, kuten usein väitetään.
Julkisen sektorin työn tekemisessä ja organisaatioissa on kehittämistä samoin kuin yksityisen sektorinkin. Kunnallisen työn vahvuutena, ammattitaitoisen henkilöstön lisäksi, voidaan pitää läpinäkyvyyttä ja asiakkaiden demokraattista vaikutusmahdollisuutta, esimerkiksi valtuutettujen kautta. Eikä voi unohtaa verorahojen pysymistä Suomessa.
Tässäkin taloudellisessa tilanteessa, pitää muistaa miksi meillä on olemassa kunnallisia palveluja. Eivät ne ole vain itsetarkoitus, vaan tietystä syystä syntyneet. Ja niille on ehdottomasti tarvetta myös jatkossa.
Seppo Karjalainen
Työsuojeluvaltuutettu
eduskuntavaaliehdokas (vas.)