Yksin asuvan perustoimeentulotuki oli viime vuonna 480 euroa 20 senttiä kuukaudessa. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tilastojen mukaan vuonna 2013 toimeentulotuen bruttomenot olivat koko maassa 736 miljoona euroa. Tuo summa on hiukan yli prosentin sosiaalimenojen 63 miljardin kokonaispotista. Silti toimeentulotuen saajia syyllistetään, ja joillekin politiikoille toimeentulotukimenojen kasvu tuntuu olevan huolenaihe numero yksi.
Toimeentulon rajoilla elävä työtön tai sairas ihminen saattaa käpertyä itseensä ja alkaa itsekin uskoa, että tilanne on hänen oma syynsä ja ettei hänestä ole mihinkään. Paras keino auttaa tämmöisessä elämäntilanteessa olevaa ihmistä on tukea hänen itsetuntoaan, tarjota terveys- ja muita palveluja. Auttaa häntä työllistymään ja antaa viesti, että sinua ei jätetä.
Oikeiston resepti hyvä- ja huono-osaisten kuilun kaventamiseen on luottaa hyväntekeväisyyteen ja vapaaehtoistyön voimaan. Pitkässä juoksussa se kuitenkin syventää kansan kahtiajakoa. Yksityinen hyväntekeväisyys on sattumanvaraista. Sen kohteet valikoituvat esimerkiksi kohderyhmän äänekkyyden tai mediaseksikkyyden perusteella. Tällöin yksilö jää toisten hyväntahtoisuuden varaan ja se saattaa tuhota hänen itsetuntonsa lopullisesti.
Vasemmiston kannattamat, verorahoilla kustannetut hyvinvointipalvelut saavuttavat kaikki niitä tarvitsevat. Lainsäädännöllä taataan tietyt palvelu ja minimietuisuudet. Monenlaisin tutkimuksin on todettu lapsuuden olosuhteilla olevan suuri vaikutus yksilön myöhempään elämänkulkuun. Syntymästämme lähtien emme ole tasa-arvoisessa tilanteessa. Meidän lähtökohdat ja taustat ovat hyvinkin erilaiset. Yksilön sairastuminen tai ajautuminen työttömyyteen ja siitä johtuvaan köyhyyteen ei ole hänen oma valintansa. Joten yhteiskunnan pitää auttaa häntä selviytymään ja nousemaan uudelleen jaloilleen mahdollisimman vähäisin vaurioin.
Seppo Karjalainen
eduskuntavaaliehdokas (vas.)