Nollatyösopimuksessa viikkotuntimääräksi määritellään 0-40 tuntia. Työaika voi vaihdella tuolla välillä ilman että työntekijällä on etukäteen tietoa, milloin töitä on tai onko lainkaan. Työntekijä joutuu päivystämään puhelimen äärellä, jos sattuisi tulemaan työtä vaikka pariksi tunniksi.
Nollatyösopimusten käyttö on yleistä ravintoloissa, siivouspalveluissa ja kaupan alalla. Rakennusliitto sai keväällä 2014 työehtosopimukseen määriteltyä nollatyösopimuksia rajoittavan lausekkeen. Nollatyösopimuksista luopumalla voidaan kitkeä harmaata taloutta tehokkaasti.
Nollatyösopimuksella työskenteleviä käytetään hyväksi työmarkkinoilla. Sopimus on näennäisesti joustava molemmille, käytännössä työntekijän turva on ristiriitatilanteissa olematon. Esimerkiksi sairausloman ajalta palkan saaminen on hankalaa, koska minimityöaikaa ei ole määritelty. Kynnys vaatia oikeuksiaan on korkea, asioiden riitauttaminen saattaa alentaa työtunteja.
Työnantajat hakevat nollatuntisopimuksilla joustoja, työntekijät ovat käytettävissä tarpeen mukaan. Työnantajille tämä sopii hyvin, mutta työntekijä joutuu elämään epävarmuudessa toimeentulon suhteen. Nollasopimuksilla siirretään yrittämisen riski työntekijöille. Nollatyösopimusten purkamiseen ei tunnu olevan halua virkamiehillä, eikä työnantajilla.
Kansalaisaloitteen nollatyösopimuslaisten aseman parantamiseksi voi allekirjoittaa helposti netissä. http://operaatiovakiduuni.fi/