Presidentti Sauli Niinistö linjasi uuden vuoden puheessaan, että meidän on jokaisen mietittävä mistä luopua ja taas kerran puhaltaa ”yhteiseen hiileen”. Näitä talkoita on jatkunut 1990-luvun lamasta aina uusin verukkein. Silloinkin oikeisto kätki pyrkimyksensä hyvinvointivaltion alasajoon ”vastuutermeillä”. Jälleen kerran epäonnistuneen yksityisen finanssi- ja veronkiertokapitalismin maksajiksi alistetaan tavalliset kansalaiset manipuloivalla puheella yhteisestä edusta.
Oulussa se ilmenee hokemana ”rohkeudesta ja ennakkoluulottomuudesta” tehdä rakennemuutoksia (lue: kipeitä päätöksiä, joiden vaikutukset pienituloisten toimeentuloon ovat vuosi vuodelta yhä rajumpia). Eläkeläisten ostovoimaa on heikennetty säännöllisesti samaan aikaan kun kaikki elämän perusedellytyksiin liittyvät maksut nousevat nousemistaan energiasta terveyskeskusmaksuihin, lääkkeisiin, ruokaan ja liikkumiseen. Kirjasin eriävät mielipiteet hyvinvointilautakunnan päätöksiin maksujen korotuksista.
Presidentti Niinistö, mikseivät maksukykyiset ala osallistua talkoisiin sen sijaan, että vähiten neuvotteluvoimaa omaavat pienituloiset uhrataan vale-säästöjen alttarilla?
Suomessa yritysjohtajille myönnetään niin laihoina kuin lihavina vuosina muhkeita optioita ja palkankorotuksia riippumatta heidän ”saavutustensa” ekososiaalisesta jalanjäljestä (työttömyyden lisääntyminen ja ympäristötuhot) tai oikeastaan juuri kiitoksena näistä rohkeista palkkatyön vähentämistalkoista, halpatyövoiman käytöstä, suomalaisen työn ulkoistamisesta ja automatisaation lisäämisestä.
Oikeisto vaikenee kestävyysvajeeseen johtaneesta syystä – oikeiston omasta moraalivajeesta. Ammottava aukko valtion- ja kuntataloudessa johtuu pääosin pääomien vapauttamisesta liikkua sinne missä ympäristösuojelu ja työntekijäoikeudet ovat heikoimmat. Veropohjamme on murentunut juuri oikeiston ajamien ”vapauksien” tähden; maailman rikkaimman kymmenyksen, suuryritysten ja vauraiden moraalivaje ilmenee tätä eliittiä suosivana rakenteellisena muutoksena, yksinoikeutena luovaan verosuunnitteluun eli veronkiertoon, terveydenhuollon ohituskaistoihin ja muihin ”vapauksiin valita” jotka eivät ole köyhien vaihtoehto.
Pienyrittäjät ja köyhät eivät voi kiertää veroja, tai valita parhaita yksityissairaaloita. Huutolaisyhteiskunta sen sijaan tekee paluutaan oikeiston vallankumouksena.
Nyt on yhteishyvän, hyvinvointivaltion ja yhteisvastuun uudelleenrakentamisen ja elvyttämisen aika.
Kokoomus nousi Jyrki Kataisen katteettomilla lupauksilla valtaan; miten kävikään naisvaltaisille aloille luvatuille isoille palkankorotuksille? Kaikki muistamme Tehyn taistelun ja lakkokiellon. Naisvaltaisilla aloilla suunta on ollut etujen ja palkankorotusten sijaan kylmää kyytiä: ulkoistamisen myötä alentuneet palkat ja lomaetuudet. EK:n ikuiset palkkamalttivaatimukset ja talouden suhdanneriskien siirtäminen siivoojille, hoitajille ja muille pienipalkkaisille ”pakkoyrittäjinä” on ollut kaikkea muuta kuin se lupaus, jota ei koskaan lunastettu.
Nyt on muutoksen ja vastakkainasettelun aika. Vastakkain ovat pitkään jatkunut pyrkimys korvata hyvinvointivaltio kovien arvojen kilpailuyhteiskunnalla, jossa perusoikeudetkin nähdään voitontavoittelun esteenä. TTIP ja CETA sopimukset (investointisuoja suuryrityksille yli kansallisten lakien) tuhoavat demokratian rippeet ellei kansa äänestä suuren muutoksen, toisenlaisen rakennemuutoksen puolesta.
Vasemmisto on nousussa Kreikassa, Espanjassa, ja – uskon, että myös Suomessa, jos kansa lopultakin näkee talkoopuheiden taakse. Suomi on rikkaampi kuin koskaan. Kyse on yhteisten resurssien jaosta, ei vain niiden valumisesta veroparatiiseihin.
Kaarina Kailo
Oulu
kaupunginvaltuutettu, eduskuntavaaliehdokas (vas.).