Elinvoimainen Pohjois-Suomi – Pohjois-Pohjanmaan Vasemmiston eduskuntavaaliohjelma

Pohjois-Pohjanmaan Vasemmisto sitoutuu Vasemmistoliiton valtakunnallisiin ohjelmiin ja vaalitavoitteisiin, mutta haluaa nostaa niiden rinnalle alueellisia näkökulmia ja poliittisia tavoitteita. Suomi on suuri ja monimuotoinen maa, joten eri alueiden poliittiset painotukset ja tavoitteet hyvinvointivaltion jälleenrakentamiseksi eroavat osittain toisistaan.

Pohjois-Pohjanmaan erityispiirteinä ovat maakunnan nuori ikärakenne, maakunnan maantieteellinen laajuus ja moninaisuus, suhteellisen korkea työttömyysaste, korkea osaamis- ja koulutustaso erityisesti tieto- ja viestintäteknologian saralla sekä isot luonnonvarat.

Pohjois-Pohjanmaan Vasemmisto haluaa korostaa valtakunnallisten työhön, toimeentuloon, palveluihin, turvallisuuteen ja ympäristöön liittyvien tavoitteiden ohella seuraavia paikallisia, erityisesti pohjois-pohjalaisia ihmisiä koskettavia teemoja, asioita ja hankkeita:

Työtä ja toimeentuloa Pohjois-Suomeen

Biotalous tuo työtä Pohjoiseen

Biotalous on monella tavoin suuri mahdollisuus työllisyyden lisäämiseen Itä- ja Pohjois-Suomessa, sillä bioenergiaresurssia on täällä paljon ja bioenergiatuotannon ala on potentiaalisesti hyvä työllistäjä. Rakentamisessa pitää lisätä kotimaisen puun käyttöä ja puurakenneteollisuuteen pitää panostaa. Puun käyttöä voidaan lisätä myös yhdyskuntien sähkön ja lämmön tuotannossa.  Ouluun rakennettavan uuden lämmön ja energiantuotantovoimalaitoksen yhteyteen pitäisi rakentaa biojalostamo ja Sieviin bioetanolitehdas.

Ympäristöystävällinen kaivospolitiikka on mahdollisuus

Pohjois-Pohjanmaan kaivoshankkeista toteuttamiskelpoisin on Mustavaaran kaivos Taivalkoskella, jossa on jo aiemmin ollut kaivos. Mustavaaran kaivoksen rikasteen jalostaminen lopputuotteeksi Raahessa on välttämätöntä, jotta kaivoksen hyödyt saataisiin mahdollisimman suurina alueelle. Raahen kultakaivoksen toiminnan jatkuminen on alueen työllisyydelle merkittävä tekijä. Kuitenkin Talvivaarasta on opittava ja kaivosten ympäristövaikutukset on otettava hallintaa ja tiukkaan valvontaan. Juomasuon kultakaivoksen avaaminen Kuusamossa arvokkaan kansallispuiston vieressä ei ole hyväksyttävissä. On muistettava, että hankkeella on kielteiset vaikutukset myös alueen tärkeälle matkailuelinkeinolle ja sen työllistävyydelle.

Kaivoslakia on muutettava siten, että enemmän rahaa ja hyötyjä jää kaivospaikkakunnalle sekä siten, että kaivostoimijat pakotetaan kantamaan vastuuta ympäristöstä.

Vauhtia ja rahoitusta Laguna-hankkeelle

Laguna –hanke, eli Pyhäsalmeen suunniteltu maan alle sijoitettava hiukkafysiikan tutkimuskeskus ja sitä edistävä pumppuvoimalaitoshanke, ovat tärkeitä koko Pohjois-Pohjanmaan aluekehitykselle ja työllisyydelle. Pyhäsalmen kaivokseen sen lopettamisen jälkeen suunniteltu pumppuvoimalaitos on lupaava hanke, joka tukisi Laguna-hankkeen etenemistä. Pumppuvoimalaitos on tärkeä myös Suomen energiahuollolle säätövoiman tarpeen lisääntyessä.

Osaaminen on Pohjois-Pohjanmaan vahvuus

Perusteollisuuden, luonnonvaratalouden, bioenergian ja kaivosteollisuuden lisäksi Pohjois-Pohjanmaalla on runsaasti korkeaa osaamista ja siihen liittyvää elinkeinotoimintaa. Alueen korkeasta osaamisesta on pidettävä kiinni koulutukseen, tutkimukseen ja tuotekehitykseen panostamalla. Työtä ja menestystä saadaan yhdistämällä korkeaa ict-osaamista muihin aloihin, kuten hyvinvointisektoriin ja energiantuotantoon. Palvelualat ja matkailu luovat alueelle paljon työtä ja toimeentuloa eikä niiden kehittämistä pidä unohtaa. Erityisesti Kuusamo, Kalajoki ja Oulun seutu täytyy huomioida kansallisissa matkailustrategioissa. Myös luovan talouden kehittymisessä on paljon käyttämättömiä mahdollisuuksia ja työpaikkapotentiaalia.

Myös luovan talouden kehittymisessä on paljon käyttämättömiä mahdollisuuksia ja työpaikkapotentiaalia. Pelialan kehittämisen lisäksi toimia tulee suunnata alueellisen elokuvakomission elvyttämiseen.

Alueellisia yritystukia ja tutkimus- ja tuotekehitysvaroja jaettaessa on pidettävä huolta, että panostukset jakautuvat oikeudenmukaisesti myös naisvaltaisille aloille ja naisyrittäjille.

Arktisuus haltuun

Lisääntyvä yhteistyö, liikkuminen ja kauppa Pohjois-Suomen, Pohjois-Ruotsin, Pohjois-Norjan ja Luoteis-Venäjän kanssa voi tuoda elinvoimaa ja työtä myös Pohjois-Pohjanmaalle. Valtion pitää antaa tukensa ja panoksensa Barentsin alueen arktiselle yhteistyölle. Arktisuus ja pohjoisten alueiden merkitys on nousemassa globaalisti. Suomen pitää profiloitua arktisena osaajana ja tarjota osaamistaan aktiivisesti EU:lle ja muulle maailmalle ja näin varmistaa arktisuuden noususta tulevien uusien mahdollisuuksien ja elinvoiman kanavoituminen Pohjois-Suomeen.

Koillisväylän avautuminen ja lisääntyvä aktiivisuus arktisilla alueilla tuottaa myös merkittäviä ympäristöriskejä ja uhkia alueen alkuperäiskansoille. Mittavien uhkien vuoksi öljynporausta arktisilla alueilla ei voi hyväksyä.

Erityisesti pohjoisten oppilaitosten arktisuus-tutkimukseen ja -osaamiseen pitää panostaa. Tavoitteena on Suomen korkeaa osaamista hyödyntämällä varmistaa arktisten alueiden kestävä käyttö ja herkän luonnon suojaaminen. Suomen pitää tavoitella Koillisväylän aukeamisesta kanavoituvien logististen virtojen ohjaamista Pohjois-Suomen kautta maailmalle.

Valtion on oltava läsnä myös kehäkolmosen ulkopuolella

Valtionhallinnon työpaikkojen keskittäminen Helsinkiin on lopetettava ja aloitettava todellinen alueellistaminen. Erityisesti valtion ict-toimintojen keskittäminen Oulun seudulle olisi erittäin perustelua alueen vahvan osaamisen puolesta.  Pohjoisen vankilat on säilytettävä. Tämä on tärkeää työpaikkojen takia, mutta myös vankien tapaamisoikeuden toteutumisen kannalta. Alueellisille te-toimistoille on varmistettava riittävät voimavarat alueen työttömien ja elinkeinoelämän palvelemiseen.

Omistajapolitiikka aluepolitiikan välineeksi

Valtion on vahvistettava omistajuuttaan ja käytettävä aktiivisemmin omistajan ääntä omistamissaan yhtiöissä. Valtionyhtiöiden kautta voidaan tehdä vahvempaa alueellista elinkeinopolitiikkaa. Esimerkiksi valtion omistaman verkkomonopolin osallistuminen Pyhäsalmen pumppuvoimalaitoksen rahoitukseen on perusteltua. Valtion tulee varmistaa, ettei kannattavia alueellisia toimipisteitä ajeta sen omistamissa yhtiöissä alas. Valtio-omisteiset VR ja Finnair eivät voi toimia puhtaalla markkinalogiikalla, vaan niiden avulla tulee varmistaa Pohjois-Suomen logististen tarpeiden toteutuminen.

Valtio ei voi sysätä toimeentulotukivastuuta kunnille ilman rahoitusta

Hallitus on siirtänyt kunnille vastuun pitkäaikaistyöttömien työmarkkinatuen maksamisesta. Valtio ei ole kuitenkaan kompensoinut muutoksesta aiheutuvia kuluja kunnille eikä antanut kunnille riittävästi rahaa työllisyyden hoitoon. Tilanne ja vastuut ovat sekavia. Valtion pitäisi joko kantaa kunnolla vastuuta työllisyyden hoidosta tai siirtää koko tehtäväkenttä rahoituksineen kunnille.

Suomen sosiaaliturvajärjestelmä kaipaa kokonaisvaltaista remonttia. Pohjois-Pohjanmaalla tai jossain sen kunnassa tulisi  toteuttaa alueellinen perustulokokeilu erillisen kokeilulainsäädännön turvin. Kokeilulla saataisiin kokemuksia perustulosta ja voitaisiin tukea alueen pienyrittäjyyttä, ihmisten hyvinvointia ja toimeentuloa ja alueen taloudellista toimeliaisuutta.

Uusiutuvaa, hajautettua ja työllistävää energiaa

Uusi energiapolitiikka tuo työtä Pohjoiseen

Suomen energiapolitiikka on rakennettava ydinenergian sijaan uusiutuvien energiamuotojen, hajautetun energiatuotannon ja energian säästön varaan. Tuontienergian käyttöä on pyrittävä vähentämään. Hajautettu ja kotimaisiin uusiutuviin energialähteisiin perustuva energiatalous voi tuoda merkittävästi työtä Pohjois-Suomeen. Uudessa energiantuotannossa tulee panostaa erityisesti bioenergiaan, tuulivoimaan, aurinkoenergiaan ja maalämpöön.

Turvetuotanto jo käsitellyille soille

Turvetuotanto pitää ohjata jo ojitetuille tai muuten luontoarvonsa menettäneille soille. Ojittamattomia luonnontilaisia soita ei pidä ottaa turvetuotantoon eikä muuhunkaan maa- tai metsätalouskäyttöön. Kasvihuonekaasujen vähentämiseksi puun osuutta turvevoimalaitoksissa on lisättävä. Turve on lähivuosikymmeninä tärkeä kivihiiltä korvaavana polttoaineena energiaomavaraisuuden ja alueellisen työllisyyden kannalta, vaikka pitkällä aikavälillä tavoitteena tulee olla turpeenpolton asteittainen lopettaminen.

Koskiensuojelulakia ei tule avata

Uusien koskien valjastamista ei voi hyväksyä, eikä Kollajan allasta tule rakentaa. Puheet koskiensuojelulain avaamisesta pitää haudata. Jokien kalakantoja tulee elvyttää istutuksilla, ennallistamisilla ja kalateillä.

Ennustettavampaa valtiontukipolitiikkaa

Valtion tukipolitiikalla on iso merkitys energiantuotannon kehityksen kannalta. Suomessa tarvitaan voimakkaampaa ja ennustettavampaa tukea biopohjaisille kotimaisille polttoaineille ja niihin liittyvän tekniikan kehittämiselle. Lainsäädännöllä ja tukipolitiikalla on mahdollistettava ja helpotettava kotitalouksien ja maatilojen harjoittamaa omavaraisenergiantuotantoa ja pienimuotoista myyntiä verkkoon.

Energiatehokkuutta kotona ja yhteiskunnassa

Valtion on suunnattava tutkimus- ja tuotekehitys -panostuksia energiasäästöä edistäviin hankkeisiin. Kotitalouksien ja elinkeinoelämän energian käytön tehostaminen on oltava lainsäädännön ja viranomaisohjauksen keskeinen tavoite. Kotitalouksia on kannustettava energiatehokkuuteen mm. rakennusvaiheen ratkaisuissa ja ohjaamalla ja kannustamalla maalämmön käyttöön.

Sujuvat liikenneyhteydet ovat Pohjoisen elämän ehto

Raideyhteyksiin kannattaa panostaa

Raideliikenne on ympäristöystävällinen ja tehokas liikkumis- ja kuljetusmuoto. Pohjois-Suomen ratayhteyksiä onkin kehitettävä. Erityisen tärkeää on Oulu-Seinäjoki radan parantaminen ja kaksoisraiteen rakentaminen koko välille, mutta erityisesti välille Oulu-Liminka. Lisäksi tavoitteena pitää olla valtakunnan rajat ylittävän Oulu-Luulaja -ratayhteyden kehittäminen. Se  palvelisi sekä elinkeinoelämää sekä matkailua.

Lisäksi tavoitteena pitää olla rakentaa Pohjanlahdelta ratayhteys Pohjois-Norjaan Suomen Lapin kautta, jotta Suomi pääsee hyödyntämään Koillisväylän avautumisesta syntyviä logistisia virtoja. Rajat ylittäviin logistiikkahankkeisiin pitää hakea tukea EU:lta ja niitä on edistettävä yhdessä naapurimaiden kanssa.

Yhdistetyissä kuljetuksissa on mahdollisuuksia

On valitettavaa, että Oulun yhdistettyjen kuljetusten terminaali lopetti toimintansa alkuvuonna 2014. Parhaimmillaan yhdistettyjä kuljetuksia, jossa rekkojen perävaunut kuljetettiin rautateitse Tampereelle tai Helsinkiin ja päinvastaiseen suuntaan, oli vuonna 2010 jopa 10 000 rekan perävaunua vuodessa. Rekkakuljetusten siirtäminen raiteille vähentäisi maanteiden kuormitusta, liikenteen kasvihuonepäästöjä ja parantaisi liikenneturvallisuutta. Yhdistettyjen kuljetusten terminaali on käynnistettävä uudelleen viimeistään Pohjanmaan radan kunnostuksen päättyessä.

Tiet on pidettävä kunnossa ja lentokentät toimivina

Perusväylänpitoon pitää osoittaa riittävät resurssit. Uusia teitä ei tarvitse rakentaa, mutta vanhoja pitää parantaa. Erityisen tärkeä  tiehanke  Pohjois-Pohjanmaalla on valtatie 4:n Kemi-Oulu -yhteysvälin parantaminen. Valtion tulee ottaa koko nelostien parantaminen vaalikausien yli kestäväksi valtakunnalliseksi kärkihankkeeksi. Tärkeää on myös 8-tien parantaminen välillä Oulu-Raahe ja vt 22:n parannushankkeen toteuttaminen suunnitellusti loppuun välillä Oulu-Kajaani.

Oulun lentokentän toimivuus ja yhteydet ovat tärkeitä koko Pohjois-Suomen elinvoimalle ja yrityselämälle. Oulun lentoasema on Suomen toiseksi vilkkaimpana lentokenttänä  tunnustettava valtakunnallisesti ja kenttää on kehitettävä sen mukaisesti. Erityisesti suoria kansainvälisiä lentoyhteyksiä on pyrittävä lisäämään. Myös Kuusamon lentokentän toiminnan jatkuvuudesta varsinkin matkailutarkoituksia silmällä pitäen on huolehdittava.

Julkiseen liikenteeseen on panostettava

Valtion on huolehdittava paremmin keskisuurten kaupunkien ja syrjäseutujen joukkoliikennetuen rahoitustasosta ja rahoituksen ennustettavuudesta. Valtion on panostettava älyliikenteen kehityshankkeisiin, sillä älykkäässä kutsuohjatussa liikenteessä ja yhdistetyissä henkilökuljetuksissa on mahdollisuuksia erityisesti harvemmin asutuilla alueilla. Vaikka julkiseen liikenteeseen on panostettava, on yksityisautoilu arkipäivää erityisesti harvaanasutuilla seuduilla. Suomeen on kehitettävä autoveromalli, joka ottaa paremmin huomioon sen, että syrjäseuduilla autoilu on välttämätöntä, mutta kannustaa autoilun vähentämiseen isoissa kaupungeissa. Yksityisautoilua voidaan vähentää kehittämällä alueellista raideliikennettä ja liityntäpysäköintiä.

Kotimaiset biopolttoaineet liikenteeseen

Kotimaisten biopolttoaineiden tuotantoa ja jakelua täytyy kehittää. Biopolttoaineita voidaan tuottaa jätteistä, teollisuuden ja maatalouden sivutuotteista ja biomassoista. Erityisesti liikennepolttoaineissa olennaista on kattavan jakeluverkoston luominen. Biopolttoaineet voivat tuoda työtä pohjoiseen ja kehittää liikenteen ympäristöystävällisyyttä pohjoisessa, jossa yksityisautoilu on joka tapauksessa monilla seuduilla välttämättömyys. Esimerkiksi Sievin bioetanolihanke vaikuttaa lupaavalta.

Perämeren satamien on oltava kilpailukykyisiä

Perämeren satamia on kehitettävä ja erityisesti niiden väyläsyvyyksiä on kasvatettava. Isommat väyläsyvyydet voisivat myös kompensoida rikkidirektiivin yrityksille aiheuttamia kuljetuskustannusten kasvua. Perämeren satamien yhteistyötä on koordinoitava valtion tasolla, ettei satamien välille kehity koko alueen kehityksen kannalta epätervettä kilpailua.

Laajakaista kaikille

Tietoliikenneinfrastruktuuri on nykyisessä tietoon, tekniikkaan ja tiedonsiirtoon perustuvassa taloudessa yhtä tärkeää kuin fyysinen liikenneinfrastruktuuri. Laadukas ja riittävän tehokas laajakaistaverkko onkin rakennettava koko maakunnan alueelle. Harvaanasutuilla alueilla laajakaistaa ei synny kaupallisten operaattorien toimesta, joten osaan maakunnasta tarvitaan valtion, kuntien ja EU:n panostuksia laajakaistan rakentamiseksi. Laajakaista parantaa yritysten toimintaedellytyksiä, mahdollistaa etätyön ja parantaa ihmisten sähköisten palveluiden saatavuutta.

Kansansivistys luo pohjan kaikelle muulle

Laadukas ja monipuolinen koulutus on maakunnalle elintärkeää

Pohjois-Suomi ja Pohjois-Pohjanmaa eivät voi olla vain muun Suomen raaka-ainevaranto, vaan täällä pitää panostaa myös osaamiseen ja korkean arvonlisän osaamisperusteiseen talouteen ja työpaikkoihin. Pohjois-Pohjanmaan koulutusmahdollisuudet on turvattava ja alueellista osaamista on kehitettävä. Kaikki osaaminen ja tieto ei asu kehäkolmosen sisäpuolella.

Oulun yliopisto on Pohjois-Suomen kehityksen sydän

Oulun yliopiston merkitys koko Pohjois-Suomen kannalta on tunnustettava. Yliopiston asema on  turvattava ja sitä on vahvistettava myös tulevaisuudessa. Yliopiston monitieteisyydestä on pidettävä kiinni ja koulutuksen laatua on kehitettävä. Aalto-yliopiston saama ylimääräinen rahoitus on jaettava sovitusti kaikkien yliopistojen kesken. Valtakunnallisia tutkimus- ja tuotekehitysrahoja on suunnattava Oulun yliopistolle ja alueen tutkimusyksiköille.

Nuorten maakunta tarvitsee riittävästi koulutuspaikkoja

Toisen asteen ammatillisen koulutuksen paikkamäärien on vastattava kunkin alueen todellisia nuorisomääriä, eikä koko Pohjois-Suomea voi kohdella yhtenä koulutuspaikkojen määritysalueena. Oulun seudun nuori ikärakenne ja ammattikoulutuksen korkea vetovoima on huomioitava riittävinä koulutuspaikkamäärinä. Koulutus on parasta syrjäytymisen ehkäisyä ja elinvoimapolitiikkaa, joten kaikille nuorille on pystyttävä tarjoamaan peruskoulun jälkeinen koulutus. Nykyinen suhteellisen tiheä lukioverkko on pyrittävä säilyttämään ja pienten lukioiden säilymistä on tuettava esimerkiksi etäopetusmenetelmiä OKM:n tuella kehittämällä.

Ammattikorkeakoulujen aluetalousvaikutukset on muistettava

Ammattikorkeakoulujen aluetalousvaikutukset ja merkitys koko seudun talouselämälle on erittäin huomattava. Ammattikorkeakouluja onkin kehitettävä palvelemaan entistä enemmän alueen  tarpeita ja ammattikorkeakoulutusta tulee olla tarjolla jatkossakin maakunnan eri osissa. Ylivieskan, Oulaisten ja Kuusamon ammattikorkeakouluopetus on säilytettävä ja Raahen palautettava.

Sosiaali- ja terveyspalvelut on oltava kaikkien saatavilla

Sote-uudistusta tarvitaan

Sosiaali- ja terveyspalveluiden uudistusta tarvitaan, sillä alueelliset ja sosiaaliset terveyserot kasvavat ja monet kunnat eivät kykene turvaamaan asukkailleen riittäviä palveluja. Hyvinvointivaltion täytyy pitää huolta heikoimmista ja rakenteiden pitää olla sellaiset, että palvelut kyetään toteuttamaan kaikkialla Suomessa.

Palveluiden järjestäminen ylikunnallisella ratkaisulla on järkevää ja voi ratkaista monia ongelmia. Uudistuksessa on kuitenkin muistettava Pohjois-Suomen pitkät etäisyydet ja pidettävä huoli demokratian toteutumisesta. Eduskunnan olisi vielä harkittava mahdollisuuksia ja tarpeita kaksiportaisen aluehallinnon (kunta-maakunta) järjestämiseen Kainuun maakuntamallia mukaillen. Vahvistettu maakuntataso voisi vastata sote-palveluiden tuotannosta suoralla vaalilla valitun valtuuston käyttäessä valtaa.

Julkisella sektorilla tehdään arvokasta ja tarpeellista työtä. Julkisia palveluja ei saa yksityistää. Palvelut tulee jatkossakin tuottaa pääasiassa julkisina ja pitää muistaa, ettei pienillä paikkakunnilla edes yleensä ole valittavina yksityisiä palveluja. Sote-palveluissa on panostettava ennaltaehkäisyyn. Esimerkiksi ns. Imatran malli lastensuojelussa, jossa satsaukset ennaltaehkäisyyn perhetyössä ovat johtaneet huomattaviin säästöihin korjaavien, myös inhimillisesti raskaiden lastensuojelutoimien vähentyessä, on otettava käyttöön kaikkialla Pohjois-Pohjanmaalla.

Pitkät etäisyydet on huomioitava ratkaisuissa

Sote-palveluiden laatuvaatimuksista säädettäessä on muistettava Pohjois-Suomen pitkät etäisyydet. Potilasturvallisuuden nimissä asetettavat ylimitoitut laatuvaatimukset voivat johtaa todellisen laadun ja saatavuuden heikkenemiseen välimatkojen pidetessä. Tästä esimerkkinä on päivystysasetuksen aiheuttama kustannusten ja matkasynnysten mahdollinen lisääntyminen. Myös harvaanasuttujen alueiden ikäihmisille pitää järjestää riittävät kotipalvelut ja tarpeen tullen hoivapalvelut.

Valtio ei voi sokeasti lisätä kuntien menoja

Valtion on huolehdittava siitä, että sote-järjestelmän muutoksen ja muiden lakimuutosten mahdollisesti aiheuttamat lisäkulut kompensoidaan kunnille. Valtio ei voi sokeasti lisätä kuntien velvoitteita osoittamatta niille samalla rahoitusta.